Muuttuvat rakenteet

Ihmisten, kaikkinaisen tavaran ja tiedon liikkumiseen ja liikuttamiseen liittyvä väylästö on raaka-aine- ja energiavarantojen ohella eräs tärkeimmistä aluerakennetta ja yhdyskuntien kehitystä ohjaavista ja muuttavista elementeistä. Luonnon tarjoamat ja muovaamat kulkuväylät ovat itse asiassa monissa maissa edelleenkin niiden nykyisen aluerakenteen pohjana.

Liikkumiseen käytettävien välineiden kehityksen ja liikkuvuuden lisääntymisen myötä myös väylästöt ovat käyneet läpi monen tasoisia muutosprosesseja. Merenkulku ja kanavajärjestelmät ovat synnyttäneet haminoita ja joensuita kun taas rautateiden risteyskohtiin on vähitellen muodostunut riihimäkiä ja kouvoloita. Autoistuminen on puolestaan sysännyt liikkeelle mm. erilaisten pienteollisuus-, varastointi- ja palvelutoimintojen keskittymiä kaupunkien ulosmenoteiden ja kehäväylien tuntumaan.

Lentoliikenne on puolestaan muuttanut käsityksiämme aikakitkoista, etäisyyksien hallinnasta ja tavaravirtojen kulusta - joskus yllättävälläkin tavalla - esimerkiksi Frankfurt am Main on nykyisellään eräs maailman suurimmista kalasatamista.

Tuotannon automatisoitumisen ja tietotuotannon kasvun myötä liikkumisen ja liikuttamisen muodot ovat lisääntyessään monipuolistuneet, eriytyneet ja käyneet läpi erilaisia muutosprosesseja. Nopeasti ja voimakkaasti kasvavat tietoyhteiskuntarakenteet muodostavat fyysiseen väylästöön verrattavissa olevan viestintäreitistön.

Sekä työ että tuotantoprosessit hajautuvat ja verkottuvat tietotyön lisääntyessä, palvelujen tarjontakanavat muuttuvat ja monipuolistuvat, logististen järjestelmien kehittyminen nopeuttaa materiaalivirtojen kulkua jne. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös alueiden ja yhdyskuntien keskinäiseen työnjakoon ja niiden sisäiseen rakenteeseen. Tiivistääkö tämä kehitys vahvojen ydinten ympärille yhä vahvempia osaamis- ja elämäntapakeskuksia vai löysääkö se ennen kokemattomalla tavalla ihmisten sekä tuotanto- ja palvelutoimintojen paikkasidonnaisuuksia?

Joidenkin arvioiden mukaan tietoyhteiskuntakehityksen rinnalla käynnissä olevat arvonmuutokset - ekologinen ajattelu ja kestävä kehitys, yksilön arvojen ja fyysisen turvallisuuden korostaminen, liikunta-, terveys- ja kauneuskultit - viittaavat siihen suuntaan, että paineet yhdyskuntien hajautumiskehityksen voimistumiselle ovat kasvamassa. Samanaikaisesti vahvaa imua ja kysyntää on myös suurkaupunkien monenlaisille elämäntapakulttuureille. Onko alueiden ja yhdyskuntien kehityksessä odotettavissa arvaamattoman suuria turbulensseja? Onko harvaan asutuista alueista muodostumassa tietoyhteiskuntakartan valkoisia läikkiä vai itävätkö parhaat uuden kehityksen siemenet juuri siellä, jossa sitä vähiten on totuttu odottamaan?

Tietoyhteiskunta - venyy ja paukkuu?

Tietoyhteiskunta näyttää olevan niitä purukumin kaltaisia käsitteitä, joka menettää paljon jauhettuna hajunsa, makunsa ja värinsä. Samalla se muuttuu yhä venyvämmäksi ja sumuisemmaksi jokapaikan sanaksi. Siihen viittaamalla on mahdollista perustella lähes mitä tahansa tietotekniikan tai viestinnän alaan kuuluvaa ilmiötä, kokeilua, rakennetta tai prosessia. Samalla voi osoittaa hallitsevansa ne kielipelit, joista olettaa muidenkin keskusteluun osallistuvien olevan perillä.

Tästä asiantilasta huolimatta erilaiset asiantuntijat ja tietoyhteiskunnan siunauksellisuuden saarnamiehet ymmärtävät tietoyhteiskunta-käsitteen kukin omalla ja usein toisistaan poikkeavallakin tavalla - yksi painottaa yhtä kehityspiirrettä, toinen toista.

Tilannetta sekoittaa edelleen laite- ja ohjelmistotoimittajien myynninedistämiseen tähtäävä kaunomaalailu, viranomaisten "pyritään siihen tai tuohon" -strategiat sekä mattimeikäläiselle läpinäkymätön EU:n suunnittelu- ja ohjelmakoneiston suosima lyhennekielinen munkkilatina.

Edellä sanotusta huolimatta tässäkin julkaisussa puhutaan kaiken aikaa tietoyhteiskunnasta. Yhtä hyvin voisi puhua siitä käynnissä olevasta laajasta ja kaikkia elämänalueita koskettavasta myllerryksestä, jonka seurauksena ihmisten ja heidän rakentamiensa tietojärjestelmien toiminnot kytkeytyvät toisiinsa yhä hienojakoisemmiksi ja monimuotoisemmiksi vuorovaikutusverkostoiksi. Siitähän tässä kaiketi viime kädessä on kyse.

Maailman tietoyhteiskuntakehitystä setviessään Risto Nevalainen törmäsi informaation society -hakusanalla yli 50 000 webbilähteeseen (Internetin www-sivut). Mitä paitsi lähteistö kasvaa, erilaistuu ja vanhenee kaiken aikaa - yhä kiihtyvällä vauhdilla. Informaatioviidakossa pitäisi kaikesta edellä sanotusta huolimatta pystyä itse kunkin jollain tavoin liikkumaan.

Tiheikön läpi näkee ainoastaan, mikäli tietää mitä hakee ja mitä tietoyhteiskunnaksi kutsutulta muuutosprosessilta haluaa. Erityyppinen tieto- ja tietoliikennetekniikka tarjoaa kohtuukustannuksin jo tällä hetkellä suunnattoman määrän erilaisia käyttömahdollisuuksia sekä arkisilla että mitä yllättävimmillä sovellusalueilla.

Tekniikkaa paljon oleellisemmaksi kysymykseksi on noussut se miten osaamme tottumukseltamme tunnistaa ongelmia, löytää yllättäviä ratkaisumahdollisuuksia ja miten vakuuttaa hallinto- ja päätöksentekokoneistot siitä, että tietoyhteiskunnan rakenteet ovat räätälöitävissä juuri meitä varten. Valmiita patenttiratkaisuja ei ole, jokaisen yrityksen, kunnan, organisaation ja myös yksittäisen ihmisen on itse löydettävä itselleen käyttökelpoisimmat ratkaisut.

Pimeässä ei kumminkaan enää kenenkään tarvitse haparoida, koska tietoyhteiskuntakehitykseen liittyviä sovelluksia, ratkaisuja, kokeiluja ja niihin liittyvää infrastruktuuria on maailmalla yltäkyllin. Hyvistä esimerkeistä voi ottaa oppia. Järkevien ja mielekkäiden tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvien käytäntöjen analysointi ja arviointi onkin viime vuosina erityisesti EU- maissa ilahduttavasti lisääntynyt. Hankkeista pyritään tekemään mahdollisimman esimerkillisiä, jotta niistä saatava oppi leviäisi eri muodoissaan kaikkien halukkaiden käyttöön. Locregis pyrkii osaltaan myös olemaan yksi tällainen hyviä alueellisia ja paikallisia tietoyhteiskunnan sovelluksia edistävä hankekokonaisuus.

Meillä menee kovaa - entä muilla?

Eurooppalainen tietoyhteiskuntakehitys, lähinnä Unionin alueella on 1990-luvun kuluessa paljolti keskittynyt teknologisten, toiminnallisten ja taloudellisten edellytysten luontiin mm. infrastruktuuria rakentamalla, lainsäädännöllisiä ja monopolististen rakenteiden aiheuttamia esteitä purkamalla sekä panostamalla tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvään laajaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Erilaiset demonstraatiot ja testihankkeet sekä laaja-alainen ja monet fyysiset ja toiminnalliset alueet kattava tuki- ja koulutustoiminta ovat myös olleet viime vuosien tietoyhteiskuntakehityksessä tärkeällä sijalla. Infrastruktuurin ja palvelujen rakentaminen on tietenkin ollut pääasiassa itse kunkin maan kansallinen asia. EU:n rooli tässä kehityksessä on painottunut strategiseen suunnitteluun, koheesio- ja rakennepoliittiseen ohjaukseen sekä erilaisiin rahoituksellisiin tukitoimiin.

Globaalisesti ottaen Eurooppa on tietoyhteiskunnan rakenteiden muotoutumisen kannalta Yhdysvaltojen ja Japanin ohella kehityksen kärjessä. Sen sijaan suurimmalle osalle maapallon väestöstä tietoyhteiskunnalla ja siihen liittyvillä ilmiöillä on vielä pitkälle tulevaisuuteen vähän tai ei lainkaan heidän jokapäiväiseen elämäänsä liittyviä vaikutuksia. Edellä sanotusta huolimatta monien alueiden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että niiden tietoyhteiskuntakehitys pääsee liikkeelle ja vauhdittuu. Erityisen tärkeää eurooppalaisesta näkökulmasta tämä on entisen Neuvostoliiton ja sen vaikutuspiirissä aikanaan olleilla itäisen ja Keski-Euroopan alueilla.

Eurooppa on edellä sanotussa mielessä jaettavissa karkeasti ottaen kolmeen osaan - pisimmällä kehityksessä ovat keskisen Euroopan ydinalueet ja Pohjoismaat, toisen ryhmän muodostavat Unionin koheesioalueet (Irlanti, Kreikka, Espanja ja Portugali) ja kolmannen ryhmän Venäjä, Baltian maat sekä itäisen Keski-Euroopan maat ja Balkanin alue. Jos tietoinfrastruktuurin eroja katsoo vaikkapa Internetiin liitettyjen tietokoneiden lukumäärien perusteella, tulevat erot selvästi näkyviin.

Seuraavan sivun kuvasta näkyy Internetiin liitettyjen tietokoneiden määrän 1000 asukasta kohden kehitys kuluneiden noin viiden vuoden aikana eräissä Euroopan maissa

Puhelin- ja tietoliikenneverkot koheesioalueilla ja KIE^[1]-maissa ovat häiriöalttiita, ISDN-verkkoa ei ole tai se on vasta rakenteilla, internet-palvelimia on vähän ja on-line-palvelujen kattavuus heikko. Tariffit ovat myös koheesioalueilla selvästi ydinalueita ja erityisesti Pohjoismaita korkeammat. EU:ssa omaksuttu alue- ja koheesiopolitiikka ovat varsin hyvin linjassa köyhempien EU-maiden yleisen mielipiteen kanssa: siellä toivotaan hyvin yleisesti, että tiedon valtaväylä avaisi näille maille keinot kuroa umpeen taloudellisesti vahvempien jäsenmaiden etumatkaa.

Erityisesti edellä mainitulla kolmannen ryhmän alueella tietoinfrastruktuuri vaatimaton, läikikäs ja alueelliset erot ovat erittäin suuria. Telepalvelujen osalta kehitys KIE-maissa on epätasaista, kehityksen kärkipäässä ovat Puola, Unkari ja myös Tsekin tasavalta. Baltian maiden kehitystä tällä alalla johtaa Viro.

Kriittisen massan saavuttamisen ongelma vaivaa tietoyhteiskunnan rakennekehitystä varsin monin paikoin sekä EU:n ydinalueilla että erityisesti koheesioalueilla, kolmannen ryhmän maista puhumattakaan. Useimmiten syinä tähän mainitaan tarvittavan laitteiston hinta, korkeat käyttökustannukset sekä yleensäkin heikko kustannus-hyötysuhde, vähäinen ammattikäyttäjien määrä käyttötarpeiden jäsentymättömyys, puuttuva koulutus sekä osin myös heikko verkkojen palvelutaso.

Keskisen ja itäisen Euroopan maiden osalta EU on pyrkinyt osaltaan olemaan mukana aloitteentekijänä näiden alueiden tietoyhteiskuntakehityksen vauhtiinpääsemiseksi. KIE-maiden tietoyhteiskuntakehitystä on tarkasteltu kokonaisvaltaisesti EU:n ja KIE-maiden yhteisissä foorumimuotoisissa tapaamisissa.

Prahassa syksyllä 1996 pidetyn foorumien keskeisinä aiheina olivat perusinfrastruktuurin rakentaminen ja rahoitus, teletoiminnan säätely ja standardointi sekä teknologia ja palvelut. Foorumityöskentelyyn liittyvien paneelien aiheet (mm. opetus ja koulutus sekä tieto- ja tietoliikenneteknologian sovellukset hallinnossa) osoittavat myös omalta osaltaan, että KIE-maiden tietoyhteiskuntakehityksessä ollaan oikeastaan vasta luomassa edellytyksiä rakennekehitykselle. KIE-maiden tietoyhteiskuntakehitys on siis vasta starttivaiheessa.

EU, tietoyhteiskunta ja koheesio

EU:n 1990-luvun yhteiskuntapolitiikan jonkinlaisena peruskivenä voinee pitää usein Jaqoues Delorsin nimeen liitettyä Valkoista kirjaa (Kasvu, kilpailukyky ja työllisyys)^[2] vuodelta 1993. Siinä esitettyjä eurooppalaiseen tietoyhteiskuntakonseptiin liittyviä tavoitteita täsmennettiin seuraavana vuonna ilmestyneessä ns. Bangemanin raportissa^[3]. Valkoisen kirjan henki on selvä: vain kehittämällä voimakas ja toimiva tietoinfrastruktuuuri ja purkamalla kaikkinaiset tähän alaan liittyvät monopolirakenteet on mahdollista harjoitta Euroopan eri alueiden erilaisuus ja aluetasapaino huomioon ottaen - sellaista työllisyyttä edistävää kehittämispolitiikkaa, joka on pitkällä tähtäimella riittävän vahva ja kilpailukykyinen globaaleilla markkinoilla.

Valkoisessa kirjassa hahmotellulla kehittämispolitiikalla pyritään sopeuttamaan maiden kehitys mm. automaation aiheuttaman rakennemuutokseen luomaan uuteen toimintaympäristöön. Talouden ja tuotannon voimakkaat turbulenssit ovat sysänneet liikkeelle sekä keskittymis- että hajaantumisilmiöitä. Tietoyhteiskunnan rakenteiden kehittyminen on tuonut mukanaan yhä laajenevassa määrin sellaista uutta kysyntää, jota vanhojen tuotantorakenteiden puitteissa ei ole mahdollista tyydyttää. Tämä on luonut uusia markkinoita pienille ja joustaville uusille ja innovatiivisille yrityksille. Tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä erilaiset pilottiprojektit ja demonstraatiot mm. pk-yrityskentässä ovat eräs keskeinen keino vauhdittaa edellä mainituissa asiakirjoissa hahmoteltua kehitystä.

EU pyrkii toiminnallaan olemaan katalysaattorina luomassa toimintaedellytyksiä sellaiselle uudelle yritys- ja organisaatiokulttuurille, jossa tietoyhteiskunnan rakenteiden hyväksikäytöllä on keskeinen osuus. Tärkeätä on saada yksityinen sektori investoimaan tähän kehitykseen. Unioni tukee osaltaan monin eri tavoin tietoyhteiskunnan kehittämiseen liittyviä projektialoitteita, seuraa projektien etenemistä, pyrkii koordinoimaan ja saattamaan alan kehityksestä kiinnostuneita toimijoita yhteen sekä opastaa hankkeiden rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä.

Lokakuussa 1996 EU julkaisi kannanoton Living and working in the European Information Society - People First^[4]. Siinä korostetaan voimakkaasti inhimillisten, kulttuuristen ja sosiaalisten arvojen merkitystä tietoyhteiskuntakehityksessä. Asiakirjassa pyritään herättämään keskustelua niistä keinoista, joilla yksityisten ihmisten tarpeet ja arkielämän hallinnan politiikat voidaan saattaa paremmin tasapainoon aiemmin voimakkaasti painottuneen teknis-organisatorisen kehittämispolitiikan kanssa.

People First -asiakirjan arvolähtökohtina ovat sivistyksen vaaliminen, demokratia, yhteisöllisyys ja yksityisen ihmisen mahdollisuudet käyttää tietoyhteiskunnan rakenteita itsensä kannalta parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi. On selvää, että koulutuksella ja jatkuvaan oppimiseen pyrkivällä toimintapolitiikalla on tässä kehityksessä tärkeä rooli.

Heinäkuussa 1997 on komissio People First - asiakirjasta saamiensa lausuntojen perusteella julkaissut uuden tiedonannon nimeltään Tietoyhteiskunnan sosiaalisista ja työmarkkinanäkökohdista. Ihmisläheisyys etusijalle - seuraavat vaiheet.^[5]

Delorsin valkoisen kirjan jälkeen saatiin pian valmiiksi myös vuosittain tarkentuva toimintasuunnitelma lähivuosiksi. Siinä pyrittiin eri tavoin priorisoituna ohjelmallisesti hallitsemaan suuri määrä tietoyhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä. Ohjelman aikajänne on viritetty vuoden 1997 loppuun. Uusi toimenpideohjelma on parhaillaan viimeistelyvaiheessa. Ensimmäisen toimintasuunnitelman perusteluissa komissio arvioi, että sisältöteollisuuteen tulisi syntymään noin miljoona työpaikkaa kymmenen vuoden kuluessa. Suomen osuus tästä - tasaisen kehityksen mukaan - olisi noin 15 000 uutta työpaikkaa.

EU:n tietoyhteiskuntapolitiikan painotukset ovat muuttuneet vuosien mittaan. Vuoden 1994 suunnitelma lähti perusasioista - sääntelyn purusta ja markkinoiden luomisesta. Silloin tietotekniikkaa perusteltiin talouskasvulla ja uusilla työpaikoilla. Tekeillä oleva toimintasuunnitelma painottaa keskeisesti sosiaalisia kysymyksiä, kuten tietoyhteiskunnan hyväksyttävyyttä eri väestönosissa ja maissa sekä polarisoitumisen estämistä.

Teknologioilla ja standardeilla on luonnollisesti edelleen oma keskeinen merkityksensä. Silti on nähtävissä, että tietoyhteiskuntakehitykseen suhtautumisessa on käynnissä lähes paradigmaattinen muutos - perusrakenteiden luomisesta ja standardoinnista ollaan vähitellen siirtymässä rakenteiden joustavoittamiseen ja yhä pidemmälle ulottuvaan sovellusräätälöintiin. Samalla käyttäjäystävällisyyteen panostetaan aiempaa huomattavasti enemmin.

Uuden toimintasuunnitelman^[6] avulla pyritään tukemaan jäsenmaiden omia toimenpiteitä mm. seuraavilla alueilla:

· sähköisen kaupankäynnin edistäminen, tietosuoja ja tekijänoikeuskysymykset

· koulujen tietotekniikan ja verkottumisen edistäminen sekä elinikäinen oppiminen

· tutkimus ja kehitystoiminta (viidennen puiteohjelman valmistelu)

Viidennessä tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmassa korostetaan globaalisen yhteistön merkitystä ja kaupan esteiden purkamista, työolojen uudistamista ja etenkin työttömyyden torjuntaa ja pk-yritysvetoisten uusien työpaikkojen luomista. Muita alueita ovat markkinoiden avoimuus, aineettomat oikeudet, yksityisyys ja tietosuoja, haitallinen ja laiton sisältö tietoverkoissa, verotus, tietoturva, taajuuksien hallinta, yhteentoimivuus ja standardit.

EU:n tietoyhteiskuntafoorumi ISPO (Information Society Policy Office)^[7] aloitti toimintansa vuonna 1994. ISPO:n tehtävänä on tukea ja edistää sekä yksityisiä että julkisia tietoyhteiskunnan kehittämiseen liittyviä toimia. ISPO:n puitteissa pyritään ohjaamaan tietoyhteiskunnan rakennnekehitystä niin, että se toimisi entistä käyttäjäystävällisemmin. ISPO:ssa nähdään myös tärkeänä, että väestön tietoyhteiskuntaa koskeva tietämys lisääntyisi ja alan eri toimijoiden yhteistyö tiivistyisi myös kansainvälisellä tasolla.

ISPO:n puitteissa edistetään sellaisten pilottihankkeiden ja muiden demonstraatioiden syntymistä, joiden avulla voidaan arvioida hankkeiden onnistuneisuutta (best-practice) ja vaihtaa hankkeita koskevia kokemuksia ja käydä ylipäätäänkin tietoyhteiskunnan kehitykseen liittyvää julkista ja kriittistä keskustelua.

ISPO:n yhteydessä toimii myös oma tietoyhteiskuntafooruminsa, johon kuuluu edustajia eri maiden elinkeinoelämän, hallinnon ja kulttuurin osa-alueilta. Foorumi kokoontuu kahdesti vuodessa. Toiminta tapahtuu pääosin kuudessa työryhmässä. Ne ovat:

· talous ja työllisyys

· yhteiskunnalliset arvot ja demokratia virtuaaliyhteisöissä

· vaikutukset julkishallinnon palveluihin

· opetus ja koulutus tietoyhteiskunnassa

· kulttuuri ja joukkoviestinnän tulevaisuus

· kestävä kehitys, teknologia ja perusrakenteet

Vuoden 1997 alussa valmistunut Euroopan Komission tiedonanto Koheesio ja tietoyhteiskunta^[8] korostaa alueellisen aloitteellisuuden suurta merkitystä tietoyhteiskunnan rakentumisessa. Siinä otetaan myös selkeästi kantaa sen puolesta, että eräänä tärkeimmistä jäsenmaiden kansallisista tehtävistä tässä kehityksessä on pitää huolta siitä, ettei tietoyhteiskuntaistuminen johda sellaiseen yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen ja tiedolliseen kahtiajakautumiseen, jossa yksillä on kaikkea yli omien tarpeidensa ja toiset saavat jäädä näppejään nuolemaan. Tietoyhteiskuntaa tulee rakentaa niin, että siitä voivat hyötyä kaikki kansalaiset heidän sosiaalisesta tai taloudellisesta asemastaan riippumatta.

Uusien kilpailukykyisten työpaikkojen luominen, erityisesti pk-sektorille, jatkuvasta koulutuksesta huolehtiminen sekä kaikkinainen maantieteellisistä etäisyyksistä johtuvien vaikeuksien ja kitkojen voittaminen - mm. etätyön keinoin - asetetaan tässä selonteossa tietoyhteiskuntakehityksen keskeisiksi haasteiksi. Samalla korostetaan, ettei ole olemassa mitään yhtä ja ainoata mallia tai reseptiä, jota soveltamalla ongelmat voitaisiin kaikkia tyydyttävällä tavalla ratkaista. Ratkaisujen avaimet ja kullekin soveltuva etenemistapa on asianomaisten maiden ja alueiden haettava itse.

Oleellista on, että kaikki asianomaiset tahot - julkinen sektori, yksityinen yritystoiminta, palvelusektori ja erityisesti myös tietoyhteiskuntarakenteiden käyttäjäkunnan koko kirjo ovat kehittämistoimissa riittävän vahvasti mukana. Selonteosta on myös selvästi nähtävissä, että sillä pyritään kaikin tavoin edistämään tietoyhteiskuntaistumiseen liittyvää investointitoimintaa nimenomaan niillä maantieteellisillä alueilla, jotka muuten uhkaavat jäädä suotuisampien alueiden jalkoihin. Selonteko on voimakas vetoomus sen puolesta, että nimenomaan alueellisiin erityispiirteisiin ja alueelliseen osaamiseen sitoutuneet resurssit saataisiin nykyistä tehokkaammin kaikkia hyödyttävään käyttöön.

Euroopan Unionin alueiden komitea on antamassa lausuntoaan Koheesio ja tietoyhteiskunta -tiedonannosta syksyn 1997 kuluessa. Sen luonnoksessa kiinnitetään erityistä huomiota, paitsi jäsenmaiden kesken, myös yksittäisen valtion sisällä vallitseviin suuriin alueellisiin eroihin. Jos tarkastellaan vaikkapa julkaisun alkupuolella olevaa kuviota Internet-liittymien suhteellisesta kehityksestä eräissä maissa, on vaikea nähdä minkäänlaista koheesiota/maiden tilanteen lähestymistä tapahtuneen.

Yhtenä vaihtoehtoisena politiikkana komitean lausuntoluonnoksessa pidetään sitä, että rakennerahastojen varoilla rahoitetuilla hankkeilla olisivat nykyistä paremmat mahdollisuudet alueiden väliseen yhteistyöhön. Samoin katsotaan tarvittavan parempaa strategiahankkeiden ja ruhonjuuritason projektien välistä tasapainoa.

Hankeviidakko

EU:n puitteissa on käynnissä varsin runsas määrä eri tyyppisiä tietoyhteiskunnan alueellisten rakenteiden kehittämiseen pyrkiviä hankekokonaisuuksia. Osa hankkeista on ollut käynnissä jo pidempään ja niistä on myös olemassa alustavia tuloksia, tällainen on esimerkiksi IRISI. Hankkeiden ympärillä tapahtuu kaiken aikaa ja niiden nykytilasta saakin parhaan kuvan silmäilemällä asianomaisia web-sivuja. Alaviitteinä muutama vinkki.

ERNACT:ssa^[9] pyrittiin kehittämään viestintätekniikan käyttöä aluehallinnossa ja tehostamaan alan kehitykseen liittyvien kokemusten ja ideoiden vaihtoa ja aktivoimaan paikallisviranomaisia verkottumaan keskenään. Hankkeeseen ovat osallistuneet Aalborgin kunta Tanskasta, Derry City Council Englannista, Donegal City Council Irlannista, Leiedal Intercommunale Belgiasta ja Provincie Zeeland Hollannista.

ERNACT:n puitteissa on käynnissä sekä projektiin osallistuvien yhteiseen käyttöön tarkoitetun että alueiden sisäisen tietoinfrastruktuurin (tietoyhteiskunnan aluerakenteiden) kehittämistä. Ensinmainituissa on kyse esimerkiksi projektiin osallistuvien alueiden verkkojen yhteen linkittämisestä ja yhteistyöfoorumien luomisesta ja jälkimmäisissä sähköisen tiedonvälityksen (mm. EDI/OVT), talous- ja turismitietokantojen ja multimediasovellusten toteuttamisesta sekä etätyön edistämisestä.

IRISI:n^[10] avulla on pyritty löytämään ratkaisuja alueellisen tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittamiseksi ja alueiden välisen yhteistyön edistämiseksi Euroopassa. Ohjelman rahoituksesta EU:n osalta on vastannut DG XVI artikla 10 pohjalta, DG XIII sekä Euroopan sosiaalirahasto. Hankkeessa oli alunperin mukana kuusi aluetta. Nämä olivat Saksin alue Saksassa, Valencia Espanjassa, Nord-Pas de Calais Ranskassa, Makedonia Kreikassa, Piemonte Italiassa ja Englannin luoteisosan alueet Brittein saarilla. Hankkeeseen on liittynyt myös tutkimuksellista panosta. Keskeisiä IRISI:n teemoja olivat:

· väestön tietoyhteiskuntaa koskevan tiedontason lisääminen, koulutus ja opastus

· terveydenhuollon uusien sovellusten kehittäminen

· tietoyhteiskuntapolitiikan, ja erilaisten verkostojen kehittäminen sekä lainsäädäntö

· julkisen hallinnon palvelujen kehittäminen

· maaseutualueiden kehittäminen tietoyhteiskuntakonseptin näkökulmasta

· pk-yritysten tarvitsemien palvelujen kehittäminen.

Kukin alue perustaa omat kehittämistoimensa huolella laadittuihin strategia- ja toimenpideohjelmiin.

IRISI:n tuloksiakin on jo pyritty hahmottelemaan. Niissä painottuu paikallisen ja alueellisen aloitteellisuuden suuri merkitys koko Euroopan kilpailukykyäkin silmällä pitäen: Euroopan vahvuus maailmanmarkkinoilla on pitkälti kiinni myös siitä miten sen eri alueet tässä suhteessa kykenevät vastaamaan markkinoiden haasteisiin. Erilaiset kumppanuusjärjestelmät sekä julkisen ja yksityisen sektorin mielekäs yhteistyö ovat IRISI:stä saatujen kokemusten valossa tämän kehityksen yksi avaintekijä. Kullakin alueella on pyrittävä tuloksiin juuri niillä toiminnan alueilla, jotka ovat ominaisia niille itselleen - omien resurssien ja vahvuuksien tuntemus ja systemaattinen hyväksikäyttö on se strategia, jonka pohjalle rakennetuilla toimilla saadaan parasta tulosta aikaan.

Aluekehitysrahasto asetuksen 10. artiklan ja sosiaalirahaston asetuksen 6. artiklan (innovatiiviset projektit) yhteishankkeena lähinnä IRISI:stä kertyneiden kokemusten pohjalta jatketaan RISI -nimisessä hankekokonaisuudessa. Pääpaino RISI:ssä on yleisen tietoyhteiskuntarakenteiden alueellisen kehityksen vauhdittamisen ohella elinikäinen oppiminen, työllisyyden edistäminen sekä uusien palvelujen ja sovellusten kehittely, testaus ja käyttöönotto.

RegionLink^[11] on pk-yrityksille suunnattujen paikallisten tietoverkkohankkeiden kokonaisuus. Tähän mennessä paikallisia hankkeita on viisi, kaikki eri puolilla EU:ta. Mukana ovat mm. Koillinen Skotlanti, Pohjois-Hollanti, Brysselin alue, Espanjan luoteisosa sekä Pohjoisen Aigeian meren Kreikan puoleisten osien kehittämistä koskeva hanke. Verkkoja kehittämällä pyritään mm. edistämään pienyritystoiminnan, kuljetusten, teollisuuden ja turismin toimintaedellytyksiä.

ELANET^[12] on Euroopan kuntien keskusjärjestöjen, kuten Suomen Kuntaliiton, sekä kuntien tai näiden järjestöjen omistamien alan yritysten ja tutkimuslaitosten verkosto. Sen tarkoituksena on avustaa mainittuja organisaatioita paikallisen ja alueellisen tietoyhteiskuntakehityksen edistämisessä sekä koordinoida tätä toimintaa. ELANET:n puitteissa pyritään myös kanavoimaan paikallistason näkemyksiä kansainvälisille foorumeille, seuraamaan tietoyhteiskuntarakenteiden kehittymistä ja toimimaan aloitteentekijänä erilaisten alue- ja paikallistason hankkeiden käynnistämiseksi. ELANET pyrkii myös olemaan aktiivinen tiedonvälittäjä. Siitä onkin tullut tärkeä alueelliseen tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvä keskustelufoorumi.

I.S.L.A^[13] on ELANET-verkoston toimenpitein synnytetty Itävallan, Suomen ja Espanjan yhteinen kuntien tieto- ja tietoliikennetekniikkaan keskittyvä hanke. Sen tarkoituksen on edistää kuntaorganisaatioiden tietoyhteiskuntarakenteiden hyväksikäyttöä tuomalla esiin eri maissa kehitettyjä hyviä ja käyttökelpoisia alan toiminta- ja palvelusovelluksia. Hankkeen suomalainen osapuoli on Novo Group.

Tietoyhteiskunnan kehittämiseen liittyvä projektitoiminta on nykyisellään erittäin laajaa ja monimuotoista. Suomalainen mittakaava on jotenkuten hallittavissa, mutta yleiskuvan saaminen EU:n puitteissa käynnissä olevista hankkeista tuntuu jo lähes ylivoimaiselta. Globaalin tason tietoyhteiskuntakuvan saaminen onnistuu guruiltakin korkeintaan karkean luonnoksen tapaisena. Kuvan piirtämiseen tarvitaan siis hyviä inventaareja ja toimivia hakusysteemejä.

EU-tason kattavia inventaareja tehdään tällä hetkellä sekä E.S.I.S:n^[14] että MONIREG:n^[15] puitteissa. Ensinmainitun hankkeen tarkoituksena on inventoida kaikki Euroopassa käynnissä olevat laaja-alaiset, vuorovaikutteiset ja innovatiiviset tietoyhteiskuntahankkeet. Inventaari on kyselypohjainen ja se kattaa myös infrastruktuuri- ja palvelutarjontasektorin. MONIREG puolestaan keskittyy nimenomaan aluetason hankkeiden tarkasteluun. Sen puitteissa pyritään jäljittämään Euroopan eri alueilla käynnissä olevien tietoyhteiskuntahankkeiden ruohonjuuritaso tuomalla mukaan tietoa ja yhteenvetoja paikallistasolla käytävistä tietoyhteiskuntapoliittisista päätöksistä, keskustelusta, tutkimus- ja julkaisutoiminnasta jne.

Myös LOCREGIS projektissa on kartoitettu tietoyhteiskuntahankkeita ja koottu niitä yhtenäiseksi tietokannaksi. Hankkeiden valinnassa pääpaino on ollut uusien jäsenmaiden sellaisissa projekteissa, joilla on merkitystä alueellisen kehityksen kannalta. Tällä hetkellä^[16] jo varsin laajan projektitietokannan hakusivu löytyy osoitteesta http://www.kuntaliitto.fi/locregis/search.htm.

Linkkejä eurooppalaisiin alueellisiin tietoyhteiskuntahankkeisiin on koottu osoitteeseen http://www.kuntaliitto.fi/locregis/regeuro.htm.

Tietoyhteiskuntarakenteiden kehittyminen Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa

Locregis on hanke, jonka kohteena ovat pääasiallisesti EU:n uudet jäsenmaat, Suomi, Ruotsi ja Itävalta. Näiden maiden tietoyhteiskuntavalmiudet ovat jäsenmaiden - ja koko maailmankin - kärkeä. Sataa asukasta kohti Itävallassa oli vuoden 1996 lopussa 48.0 kiinteää puhelinliittymää, Suomessa 55.0 ja Ruotsissa 68.3. Matkapuhelinten vastaavat osuudet ovat Itävalta 7.7, Ruotsi 24.3 ja Suomi 29. Kotitietokoneita Itävallassa oli samana poikkileikkausajankohtana 7.1, Ruotsissa 12 ja Suomessa 14 sataa asukasta kohti.

Esimerkiksi Suomessa kotitietokoneita on jo enemmin kuin joka kolmannessa taloudessa. Internetin ja on-line palvelujen käyttöluvut sataa asukasta kohden Itävallassa olivat viime vuoden lopussa 3.4, Ruotsissa 6.3 ja Suomessa 10.

Itävalta

Itävallan tietoyhteiskuntapolitiikan taustalla vaikuttavat periaatteessa samantyyppiset tekijät kuin Suomessa ja Ruotsissakin: rakennemuutoksen aiheuttama huoli työpaikkojen säilymisestä ja pyrkimys uusien työpaikkojen luomiseen, maan sisäisten alueellisten erojen aiheuttamien ongelmien hallinta ja monopolististen rakenteiden purkaminen uuden tietoinfrastruktuurin ja siihen liittyvän palvelutoiminnan alta. Eroja on lähinnä kehitysvaiheen ja painotusten suhteen.

Pohjoismaissa on edetty Itävaltaa huomattavasti nopeammin telekommunikaatiosektoria koskevan kilpailun vapauttamisessa, Itävallassa muutosprosessi on parhaillaan käynnissä. Ruotsissa ja Suomessa ei uhka työpaikkojen karkaamisesta halvempien työvoimakustannusten maihin taas ole toistaiseksi ollut niin voimakkaasti esillä kuin monissa keski-Euroopan maissa, erityisesti Saksassa ja Itävallassa. Tuotannon sijaintipaikka onkin usein näissä maissa taloudellista toimintaa ja tietoyhteiskuntaa koskevissa keskusteluissa taajimmin esiintyviä käsitteitä.

Itävallan hallituksen aloitteesta tehdyn tietoyhteiskuntastrategian (Österreichs Weg in die Informationsgsellschaft)^[17] loppuselonteossa määritellään maan keskeiset tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteet ja toimenpiteiden prioriteetit. Tavoitteista tärkeimmät liittyvät telekommunikaatioalan kilpailun vapauttamiseen kilpailun ja sitä koskevien esteiden poistamiseen sekä sisältöteollisuuden toimintaedellytysten parantamiseen.

Tavoitteistossa korostuu myös tietoyhteiskunnan rakenteiden hyväksikäyttö julkisen hallinnon tarpeisiin sekä erityisesti alaa koskevan tutkimussektorin vahvistaminen ja yleensäkin tietoyhteiskunnan rakentumiseen liittyvän kokeilutoiminnan edistäminen. Yhtenä strategiaohjelman sisällön painopisteenä on myös parantaa keskushallinnon ja aluetasolta nousevan aloitteellisuuden välistä yhteistyötä vahvistamalla laaja-alaisten telematiikkasovellusten asemaa tietoyhteiskunnan rakennekehityksessä.

Tärkeä Itävallan alueellista tietoyhteiskuntapolitiikkaa koskeva hankekokonaisuus on nimeltään APTA (Austrian Platform for Telematic Applications)^[18]. Se lähti liikkeelle vuonna 1996 ja sen tarkoituksena on vauhdittaa yhdeksässä Itävallan maakunnassa telemaattisten palvelujen käyttöä selkeästi alueelliset lähtökohdat huomioon ottaen. Tämä näkyy myös siinä, että hankkeen (aloitteen) päätehtävänä on tukea haja-asutusalueiden yrityksiä ja organisaatioita siten, että niiden kilpailuedellytykset paranisivat suhteessa taloudellisesti vahvemmilla alueilla toimiviin yrityksiin ja organisaatioihin.

Itävallan alueellisissa ohjelmissa Suomen kuutosta vastaava ohjelma on ykkönen (heikosti kehittyneet alueet). Itävallan ainoa ykkösalue on Burgenland. Se kattaa maan itäosasta noin 400 000 neliökilometriä ja rajoittuu sekä Slovakian tasavaltaan, Unkariin että Sloveniaan. Alue on muuhun Itävaltaan nähden alikehittynyt ja suhteellisen harvaan asuttu, asukkaita siellä on yhteensä noin 270 000. Burgenland on maakuntana pitkä (160 km) ja kapea, joten sitä on kehittämismielessä tarkasteltu sen mukaisesti - Lähinnä Wieniä sijaitseva Eisenstadtin ja Mattersburgin alue on maantieteelliselta asemaltaan muita Burgenlandin alueita edullisemmassa asemassa, muut osat Burgenlandia ovat luonteeltaan varsin perifeerisiä alueita. Alueiden kohdalla prioriteetit poikkeavat näin olen selvästi toisistaan.

Itävallan ykkösalueohjelmalla pyritään siihen, että Burgenlandista kehittyisi dynamiikaltaan vahva keskieurooppalainen alue teollisuuden, kaupan, turismin ja maatalouden alalla sekä siihen, että talouskehityksen erot tasoittuisivat. Myös elämisen laatua halutaan koko alueella parantaa.

Ohjelman avulla halutaan luoda 7 300 uutta työpaikkaa, painoalueena kauppa ja teollisuus. Ohjelmalla pyritään tuhannen uuden työpaikan luomiseen teknologiaintensiivisissä pk-yrityksissä, lisäksi on tarkoitus synnyttää 300 uutta työpaikkaa teknologiakeskuksiin.

Pendelöintiä ja työttömyyttä pyritään vähentämään ja lisäämään sekä kvalifioituneiden työpaikkojen määrää että naisten työhönosallistuvuutta työmarkkinoilla.

Burgenlandin väestökehitys erityisesti raja-alueilla halutaan pitää aisoissa ja Burgenlandin elintasoa halutaan kohottaa niin, että se vastaisi nykyisen 70% sijasta noin 75% EU:n keskitasosta. Elintasoeroja Burgenlandin sisällä pyritään myös kaventamaan.

Ohjelmalla pyritään myös lisäämään Burgenlandin osuutta koko Itävallan bruttokansantuotteesta sekä kasvattamaan alueen painoarvoa viennissä.

Ohjelman mukaan pyritään myös julkisten investointien avulla vahvistamaan yksityistä aloitteellisuutta ja siinä esitetään eri alueille myös niiden kehittämisen painopisteet toimenpiteittäin.

Tavoite 1-ohjelman eräänä tärkeänä toimenpiteenä on ollut Bnet-nimisen yhtiön perustaminen, jonka tehtävänä on ohjata tietoliikenteen infrastruktuurin ja palvelujen kehittymistä Burgenlandin osavaltiossa.

Ruotsi

Tietoyhteiskunta on ollut jo kauan keskustelunaiheena Ruotsissa. Asiasta on tehty lukuisia selvityksiä jo 1970-luvun lopulta lähtien. Tärkeimpiä ovat Data- och elektronikkommitten 1981, Videotex-kommitten 1981, IT-kommitten (tieto- ja viestintäteknologiakomitea).

Nykyinen strategia lähtee kansallisen kilpailukyvyn vahvistamisesta. Ruotsin halutaan olevan ehdotonta kärkeä kaikilla tietoyhteiskunnan alueilla, erityisesti tietotekniikan hyödyntämisessä koko yhteiskunnassa. Komitea korostaa varsin periaatteellisia asioita Ruotsin yhteiskunnan kehittämiseksi, mm. yhteiskunnan haavoittuvuutta, kaikkien kansalaisten avointa pääsyä tietoverkkoihin, tasa-arvoa sekä eri väestöryhmien että alueiden välillä ja hyötykeskeistä ajattelua. Hyödyt toteutuvat vain tietotekniikan massiivisen hyväksikäytön avulla.

Hyötyajattelusta huolimatta Ruotsin tietoyhteiskuntakehitystä ohjaamaan pyrkivät asiakirjat eivät ole aivan niin lopen teknologiapainotteisia kuin mihin Suomessa ollaan totuttu - tietotekniikasta halutaan tehdä helppo asia Ruotsissa. Sen pitäisi tulla normaaliksi välineeksi pienissä yrityksissä, kodeissa ja kouluissa. Sähköinen kaupankäynti on myös tarkoitus tehdä yleiseksi.

Ruotsalaiseen tapaan korostetaan myös tietotekniikan vaaroja. Ruotsissa on ollut jo parisenkymmentä vuotta aktiivista toimintaa atk-riippuvuuden ja siten yhteiskunnan haavoittuvuuden vähentämiseksi. Aihepiiri on edelleen yhtä ajankohtainen Ruotsin komitean työohjelmassa.

Tasa-arvoa korostavia aiheita ovat naisten tietotekniikkaa koskevan kiinnostuksen lisääminen sekä vammaisten tietotekniikka. Kummallakin alueella Ruotsissa on paljon toimenpiteitä jo pitkältä aikaa.

Ruotsalaista tietoyhteiskuntakehitystä on tuuppimassa eteenpäin monia organisaatioita. Näistä keskeisin on IT-Kommission^[19]. Sen tehtävänä on yhdessä kymmenkunnan informaatiointensiivisen organisaation ja valtion laitoksen kanssa tehostaa julkisen sektorin tietotekniikkavalmiuksia.

Muista tärkeistä ruotsalaisen tietoyhteiskunnan vauhdittajista mainittakoon Ruotsin EU-ohjelmatoimisto, joka tukee alueellisia ja paikallisia yhteysmiehiä, informoi ja huolehtii eri alojen EU-yhteistyöstä. Erityisen aktiivinen se on ollut koulutuksen alalla (mm. Sokrates, Leonardo, Employment ja Adapt).

Tärkeä organisaatio on myös NUTEK^[20], joka vastaa EU:n tutkimusohjelmien kansallisista osuuksista sekä harjoittaa muutenkin tietotekniikan alaan kuuluvaa tutkimustoimintaa. Erityisesti Ruotsin Statskontoret, mutta myös Kommunförbundet ja Landstingsförbundet sekä KK-stiftelsen (rahoitusorganisaationa merkittävä), Kommunikationsforskningsberedningen ja myös Toppledarforum ovat pyrkineet olemaan aktiivisia ruotsalaisen tietoyhteiskunnan kehittämisessä. Tietenkin myös Ruotsin vientiteollisuus ja laaja yritysten kirjo pyrkii sopeuttamaan omia toimiaan niin, että ne pysyvät vauhdissa mukana ja voivat hyötyä mahdollisimman paljon meneillään olevasta kehityksestä.

Ruotsin kuutosalue kattaa koko Jämtlandin sekä laajoja alueita kuudesta Ruotsin pohjoisimmasta maakunnasta. Pinta-alaltaan tämä on noin puolet Ruotsia. Alueet ovat kuitenkin harvaan asuttuja - kuutosen piiriin kuuluu vain noin 5% maan väestöstä.

Kuutosohjelman (1995-1999) keskeisimpänä päämääränä on sellaisten työpaikkojen luominen alueelle, joka mahdollistaa ihmisten elämisen ja työnteon harvaan asutuilla alueilla. Työpaikkojen riippuvuutta julkisesta sektorista halutaan vähentää ja yksityisen toimeliaisuuden roolia aluekehityksessä halutaan voimistaa.

Tavoitteisiin pyritään seuraavien strategioiden toteuttamisella

· taloudellista pohjaa on laajennettava tukemalla uusien yritysten perustamista ja vahvistamalla olevien yritysten kilpailukykyä ja ekspansiomahdollisuuksia;

· paikallisyhteisöt on pidettävä toimivina ottamalla huomioon erityisesti naisten ja nuorten toimintamahdollisuudet. Saamelaisväestön asemaan on kiinnitettävä erityishuomiota;

· luonnonresursseja on käytettävä vastuuntuntoisesti, erityisesti mitä tulee maatalouteen, kalastukseen, metsänhoitoon ja kaivostoimintaan

Strategiaan liittyy myös horisontaalisesti läpikulkevia teemoja. Ne ovat informaatioteknologian hyödyntäminen kaikessa sosioekonomisessa toiminnassa, miesten ja naisten tasa-arvoisen aseman turvaaminen, merkittävän luonnonympäristön ja kulttuuriperinnön suojeleminen, alueiden vahvuuksien hyödyntäminen ja väestön tietotaidon kohottaminen.

Konkreettisesti Ruotsin kuutosalueohjelmalla pyritään noin 9 500 uuden työpaikan luomiseen, kuutosalueen ja maan muiden osien välisten taloudellisten erojen kaventamiseen, työttömyyden vähentämiseen sekä noin 900 uuden yrityksen perustamiseen ohjelmakaudella.

Suomi

Valtiovarainministeriön päätöksellä laadittiin vuoden 1994 aikana Suomeen kansallista tietoyhteiskuntastrategiaa koskeva selvitys. Sen keskeinen anti julkaistiin alkuvuodesta 1995 nimellä Suomi tietoyhteiskunnaksi, kansalliset linjaukset^[21]. Strategialla on haettu eväitä maailman talouskilpailussa menestymiseen ja tueksi kotimaisten ongelmiemme ratkaisemiseen. Strategia perustuu visioon, jonka mukaan Suomi on verkostomaisesti toimiva tietoyhteiskunta ja se kilpailee tieto- ja viestintätekniikan soveltamisessa ja tietoteollisuudessa maailman ykkössarjassa.

Strategia rakentuu kolmesta pääelementistä. Ne ovat uudistuminen tietoyhteiskunnaksi, tietoteollisuuden kehittäminen sekä näitä palvelevan tutkimuksen, osaamisen ja infrastruktuurin kehittäminen.

Kokonaisuus jäsentyy kansallisina linjauksina, jotka puolestaan on purettu toimenpide-ehdotuksiksi. Linjaukset on puettu huudahdusten muotoon:

· Tietotekniikka ja tietoverkot elinkeinoelämän ja julkisen sektorin uudistamisen työvälineiksi!

· Tietoteollisuudesta Suomen tulevaisuuden tärkeä elinkeino!

· Tieto- ja viestintätekniikan ammattiosaamiseen kilpailukuntoa ja huippuja!

· Tietoyhteiskuntapalvelujen käyttömahdollisuudet ja perustaidot kaikille!

· Suomen tietoinfrastruktuuri kaikilta osin kilpailu- ja palvelukykyiseksi!

Hieman mielikuvitustaan käyttämällä voi itsekukin nähdä sankan joukon suunnittelijoita ja projektipäälliköitä vakavina banderolleineen marssimassa kohti virtuaalista senaatintoria. Aika ajoin joukosta kajahtaa rytmikäs huutomerkki.

Strategia päivittäminen vastaamaan aiempaa selvemmin ns. tavallisten kansalaisten tarpeita on vireillä. Se on tarkoitus viedä läpi Sitran johdolla. Työn pitäisi päästä liikkeelle jo kuluvan vuoden aikana.

Suomen vieminen tietoyhteiskuntatilaan edellyttää vahvaa panostusta koulutukseen ja tutkimukseen. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia^[22] (1995) pyrkii osoittamaan ne polut, joita kulkemalla voidaan nostaa koulutuksen ja tutkimuksen tasoa ja edistää kansallista kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä luoda koulutuksen ja tutkimuksen informaatio- ja tietopolitiikan suuntaviivat 2000-luvulle. Tietostrategia painottaa jatkuvaa oppimista ja avointen oppimisympäristöjen kehittämistä sekä tietoyhteiskunnan perustaitojen antamista kaikille. Opettajat, tutkimustoiminta ja tietohuolto ovat tässä kehityksessä keskeisessä asemassa.

Kansallisena tavoitteena on, että tieto- ja viestintätekniikan sekä tietoaineistoja ja palveluja tuottavilla toimialoilla ammatillinen osaaminen on kansainvälistä huippua. Strategia korostaa koulujen ja oppilaitosten kiinteätä suhdetta lähiympäristöihinsä - koulujen yhteyksiä muihin oppilaitoksiin, kuntaan ja elinkeinoelämään halutaan lisätä, samalla kun nähdään, että koulutuksen ja tutkimuksen tulee olla osa maailmanlaajuista avointa tietoverkkoa - Internettiä. Yhtä lailla paikalliset tietoverkkoratkaisut voivat parhaiten toteutua alueelliseen verkottumiseen ja yhteistyöhön tukeutuen.

Useille muillekin hallinnonaloille on laadittu omat tietotekniikkastrategiansa. Näistä mainittakoon Sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategia sekä Tietoverkkojen kansalliset kehittämislinjat 1995 - 1998^[23] liikenneministeriön hallinnonalaa koskien. Myös Suomen Akatemia on käynnistänyt Tiedon tutkimusohjelman, johon hyväksytyt hankkeet ovat aloittaneet toimintansa 1.10.1996.

Kattavimpana toimenpiteenään valtioneuvosto asetti 2.5.1996 kolmivuotiseksi toimikaudeksi laajapohjaisen tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan, jonka tehtäviksi määriteltiin

· käynnistää keskustelua ja edistää tiedonkulkua tietoyhteiskunnan kehityksestä ja vaikutuksista;

· seurata tietoyhteiskunnan edistämishankkeita kansallisella tasolla;

· toimia uusien aloitteiden aikaansaamiseksi;

· edistää alan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä.

Neuvottelukunnan työtä tukemaan on perustettu Kansallinen tietoyhteiskuntafoorumi, jonka tehtävänä on avustaa tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukuntaa sen tehtävissä. Foorumin toiminta on jaettu työryhmiin. Nämä ovat tietoyhteiskunnan perusteet, verkostotalous ja työelämä, demokratia, arki ja oppiminen sekä tieto- ja vuorovaikutusmarkkinat.

Foorumia koskevia tietoja ja muuta materiaalia löytyy Internetistä osoitteella http://www.vn.fi/vn/vm/tyk/fo.htm. Foorumi julkaisee myös paperimuotoista lehteä, jotta muutkin kuin nettikäyttäjät olisivat perillä siitä missä mennään. Lehti on tilattavissa osoitteesta Tietoyhteiskuntafoorumi, Työtori. Martela House PL 7, 00381 Helsinki.

Tietoyhteiskunnan rakenteiden kehittämistyö otetaan siis Suomessa vakavasti ja siihen paneudutaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Sekä nykyinen Paavo Lipposen hallitus että sen edeltäjä painottivat ohjelmissaan tietoyhteiskuntakehityksen strategista merkitystä yhtenä keskeisenä tulevaisuudessa pärjäämisen menestystekijänä. Kaikki eivät kumminkaan halua nielaista vahvasti vallalla olevaa kehitysoptimismia ihan sellaisenaan, mm. Mika Pantzar kritisoi laajalti kehutussa kirjassaan "Kuinka teknologia kesytetään" suomalaista tietoyhteiskuntakonseptia hyötyajattelun ja kansanvalistushengen läpitunkemaksi. Leikille, sattumalle ja huville siinä ei tontinvarausta ole. Järki ja hyöty ajavat tunteen, intohimojen ja paatoksen yli - suomalaiseen tietoyhteiskuntamalliin liittyvistä teknologiahurman purkauksista huolimatta puurtaminen ja kylmä rationaalisuus ovat modernin suomalaisen yhteiskunnan henkisiä valtavirtoja.

Vasta aivan viime vuosina on suomalainen synnintunto sen verran murtunut, että siellä täällä voi jo aika ajoin nähdä nautinnon saarekkeiden vähittäisen kasvun - elämysparatiiseille katukapakoineen ja karkkimaineen sekä maanteiden varsien nautintopisteille on pikkuhiljaa annettu lupa tulla henkisten estojemme takaa esiin. Jännitys, leikki ja nautinto ovat näyttäneet löytäneen tiensä käyttäjien ruuduille ilman sen kummempia strategioita. Ilmiö on tuttu kaikkialta ns. sivistysmaailmasta - hömpän, kaiken jännän, erilaisten pelien ja seksin kysyntä on kanavista riippumatta lähes kyltymätön.

Suomen tavoite 6-ohjelma

Tavoiteohjelmat ovat osa EU:n yhteistä alue- ja rakennepolitiikkaa. Alueelliset tavoitteet 2, 5b ja 6 koskevat vain tiettyjä alueita. Tavoitteet 3 ja 4 kuuluvat lähinnä Euroopan rakennerahastoista, pääasiassa sosiaalirahastosta tuettavien toimien piiriin ja ne koskevat koko maata. Tavoitealueilla 2, 5b ja 6 voidaan myös toteuttaa sellaisia sosiaalirahaston toimia, jotka muualla eivät ole mahdollisia.

Erittäin harvaan asuttuja alueita (tavoite 6 -alueet) ovat sellaiset alueet, joiden asukastiheys on alle 8 asukasta/km2.

Syrjäisyys, pitkät etäisyydet, huonosti saavutettavat palvelut, harva asutus ja elinkeinorakenteen voimakas painottuminen maa- ja metsätalouteen erottavat kuutosalueet selvimmin muusta maasta. Maataloussektori on epäedullisista luonnonolosuhteista huolimatta tärkein 6-alueen maaseudun työnantaja. Maatilojen rakennemuutos on ollut kuutosalueella muuta maata suurempi, tilakuolema ja aktiivitilojen muuta maata suurempi lukumäärän väheneminen ovat myös alueen leimallisia piirteitä. Alueelle on myös tyypillistä pitkään jatkunut työttömyys.

Kuutosalueohjelman tarkoituksena on yhdessä kansallisten ja EU:n rakennerahastojen toimenpiteiden kanssa edistää alueen tasapainoista kehitystä. Samalla pyritään torjumaan integraation aiheuttamia ongelmia.

Kuutosalueohjelma panostaa kaikista tavoiteohjelmista selväpiirteisemmin ja johdonmukaisemmin tietoyhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen alueelliselta pohjalta. Koska alueen oma väestöpohja on pieni, edellyttää suuremmille markkina-alueille pääsy laajempaa yritysten yhteistoimintaa ja riittävän isoja tuotantomääriä, jotta kuljetukset olisivat kannattavia. Toisaalta tämä johtaa myös siihen, että erilaisten aineettomien tuotteiden ja palvelujen tuotantoa kannattaa kehittää. Ohjelmassa todetaankin selvästi, että teknologian ja atk:n tehokas hyväksikäyttö ovat keskeisessä asemassa pk-yritysten kilpailuasemien parantamisessa.

Tietoyhteiskuntakonseptin alueellinen hyödyntäminen edellyttää erityisesti työssä olevan työvoiman osaamisen kehittämistä, jotta talouden rakenne uudistuu, työn tuottavuus kasvaa ja toiminnasta koituu myös työllisyyshyötyjä. Ohjelmassa todetaankin, että uuden teknologian työllisyysvaikutukset ovat positiivisempia silloin kun teknologiaa sovelletaan uusien tuotteiden kehittämiseen ja innovointiin, kuin käytettäessä sitä tuotantoprosessien uudistamiseen.

Kuutosalueohjelma painottaa uuden teknologian käyttöönoton edellytyksenä olevan laajan koulutustoiminnan tärkeyttä: alueen elinkeinoelämän työllistämismahdollisuudet ovat sitä paremmat, mitä korkeampi on teknisen taloudellisen ja yleisen kulttuurin taso. Myös tutkimuksen roolia pidetään uuden tiedon tuottamisen, siirtämisen ja soveltamisen kannalta tärkeänä. Viimemainittu viittaa suoraan tietoyhteiskuntakehityksen perustoimintoihin. Tietoyhteiskuntasovelluksina ohjelmastrategian perusteina mainitaan etätyö, kehittyneiden logistiikkaketjujen hyödyntäminen, yritysten verkottuminen että organisaatioiden välisen tiedonsiirron kehitysnäkymät. Jonkinlaisena kuutosalueiden tietoyhteiskuntajulistuksena voinee pitää seuraavaa tavoitekuvausta:

Tutkimustoiminta sekä tietotekniikkaan ja tietoverkkoihin perustuvat yhteysverkot ovat tulevaisuudessa välttämätön osa kilpailukykyistä maaseutua ja siellä olevaa yritystoimintaa. Tiedonsiirrossa eri viranomaisten, yritysten ja järjestöjen välillä on meneillään kehitys, jonka ennustetaan voimakkaasti lisäävän kehittyneiden kommunikaatiomahdollisuuksien tarvetta. Kilpailun koveneminen pakottaa nopeaan, varmaan, joustavaan ja edulliseen tiedonsaantiin. Järjestelmien hyväksikäytössä ja laajentamisessa syrjäisimmillekin alueille ja yrityksiin sekä laajaksi kansalaistaidoksi on kova haaste.

Monet edellä kuvattujen toimintalinjojen mukaiset toimenpidekokonaisuudet pitävät sisällään erityisesti verkostoitumisen kehittämiseen, korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten sekä yritysten välisen yhteistyön tiivistämiseen sekä teknologian kehittämiseen liittyviä hankkeita. Tällaisia ovat mm. avainalojen kehittymisedellytyksiä tukeva tutkimus, teknologia ja koulutus; osaamista edistävän yhteistyön ja verkostoitumisen kehittäminen; tietoliikenteen kehittäminen sekä tietoyhteiskunnan ja etätyön kehittämiseen tähtäävät, työvoimavaroihin kohdistuvat toimenpiteet. Viimemainitussa lähdetään puhtaimmillaan nimenomaan tietoyhteiskuntakonseptin mukaisesti liikkeelle.

Toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on lisätä inhimillisiä voimavaroja kaikilla aloilla, jotka ovat sidoksissa informaatioyhteiskunnan tarpeisiin, erityisesti tietoyhteyksiin, verkostumiseen ja etätyöhön koko 6-alueella. Etätyön ja -opiskelun avulla luodaan uusia työ-, työskentely- ja koulutusmahdollisuuksia sekä parannetaan samalla työttömien toimintamahdollisuuksia. Etätyön ja -opiskelun avulla myös monipuolistetaan maaseudun työpaikka- ja tulorakennetta korvaamalla maatalouden työpaikkoja harvaanasutuilla alueilla.

Samalla edistetään maaseudun harvaanasuttujen alueiden asuttuna pitämistä ja kyläyhteisöjen kehittämistä. Yritysten (erityisesti pk-yritysten), yliopistojen ja tutkimuslaitosten verkostoyhteistyötä edistetään siten, että vahvistetaan tutkimus- ja kehittämisresursseja, pienennetään pk-yritysten eristäytyneisyyttä alueilla sekä autetaan niitä parantamaan tuotteitaan ja löytämään laajempia markkina-alueita.

Jotkut Suomen maakunnista ovat olleet erityisen aktiivisia tietoyhteiskuntakehityksen suhteen. Mm. Pohjois-Karjalassa on laadittu maakunnalle sen ensimmäinen tietostrategia 1996^[24]. Se on Pohjois-Karjalan ensimmäinen tietostrategia, joka kattaa kaikki toimijat: kansalaiset, elinkeinoelämän ja julkissektorin.

Luonteeltaan kyseessä on hyväksikäyttöstrategia, jossa korostuu Pohjois-Karjala yhtenäisenä alueena yhtenäisine etuineen. Sen tavoitteena on sijoittaa maakunnan tietostrategia aktiiviseksi osaksi suhteessa muiden kohteiden tietostrategioita ja tietoyhteiskuntakehitystä. Samalla kun muiden kohteiden tietostrategioita tarkastellaan omasta näkökulmasta, tuodaan esille myös tietoyhteiskunnan yksilöille ja maakunnalle tarjoamia mahdollisuuksia.

Strategian tehtävänä on myös koota lisätä ja yhtenäistää tietämystä tietoyhteiskuntakehityksestä ja teknologian mahdollisuuksista. Tavoitteena on siis selvittää, missä mennään, mitä halutaan ja mikä on mahdollista Pohjois-Karjalassa. Samalla kysymyksessä on syvällinen kypsymisprosessi. Tietostrategian laatiminen ja toteuttaminen laajentaa keskustelun seutu- ja maakuntakeskeisistä toimintamalleista verkostoyhteiskunnan luomiseen ja verkostomaisten toimintatapojen käyttöönottoon.

Tulevan aluekehitysohjelmakierroksen puitteissa pyrittäneen useimmissa maakunnissa määrittelemään tietoyhteiskuntakehityksen tulevat suuntaviivat ja kirjaamaan ne kehittämisstrategioiden muotoon. Muiden muassa Lapissa on tarkoitus kirjata tietoyhteiskuntastrategia selvästi esiin osaksi uutta aluekehitysohjelmaa.

Ohjelmatyön yhteydessä on varmaan syytä myös pohtia erityisesti sitä arvopohjaa, jolle tietoyhteiskuntastrategiat laaditaan. Näitä arvoelementtejä ovat ainakin ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys, ihmisten toimeentulomahdollisuuksien sekä työllisyyden kehittäminen ja turvaaminen, tasa-arvo ja syrjäytymisen ehkäiseminen.

Tietoyhteiskunnan rakennekehityksen yhtenä keskeisenä vahvuutena on se, että alueellinen tietoyhteiskunta on mahdollista muotoilla sillä tavoin toimivaksi, että sen avuilla voidaan kompensoida pitkistä etäisyyksistä johtuvia kitkoja ja hankaluuksia sekä luoda myös koulutus- ja toimeentulomahdollisuuksia niille väestönosille, joille se aiemmin ei ole ollut mahdollista. Julkisen sektorin puolellakin tietoyhteiskunnan rakenteita kehittämällä on perinteinen hallintokulttuuri käännettävissä palvelukulttuuriksi. Toimivia esimerkkejäkin jo löytyy.

Euroopan rakennerahastojen suomalaisista innovatiivisista hankkeista

Euroopan aluekehitysrahasto ja Euroopan sosiaalirahasto voivat sääntöjensä nojalla vaikuttaa innovatiivisiin toimiin aluekehityksessä käynnistämällä mm. kokeiluohjelmia, jotka kannustavat kokemusten ja yhteistyön kehittämistä yhteisön eri alueiden kesken. Toimilla pyritään erityisesti vauhdittamaan talouden innovatiivista kehitystä alue- ja paikallistasolla. Suomessa näiden perusteella osarahoitettavia alueellisia ja RISI-kokonaisuuteen kuuluvia tietoyhteiskuntahankkeita ovat Nokis Pohjois-Karjalassa ja Paraddis Länsi-Suomessa

Nokis

Nokisia voi luonnehtia lähinnä tiedolliseen vuorovaikutukseen perustuvaksi aluekehitysprosessiksi. Nokisin avulla pyritään prosessoimaan Pohjois-Karjalaan paikallisia tietoyhteiskuntaistumiseen liittyviä hankkeita ja ennen kaikkea luomaan sellainen keskusteluun ja innovatiivisuuteen perustuva alueellinen ilmapiiri, joka tuottaa uudenlaisia tapoja käyttää tietoyhteiskunnan infrastruktuuria hyväksi, organisoida toimintoja uusiksi ja tällä tavoin hakea synergioita luomalla yhteistyömuotoja eri toimijoiden välille.

Nokis etenee monella tasolla. Alkuvaiheessa tullaan järjestämään sarja seminaareja ja aktivoidaan Pohjois-Karjalan koululaiset pohtimaan tietoyhteiskunnan tarjoamia arkisia mahdollisuuksia. Kaiken aikaa tietenkin pyritään innostamaan yrityksiä ja organisaatioita laajaan tuotekehittelytoimintaan. Myös yliopistot ja korkeakoulut on tarkoitus kytkeä aiempaa kiinteämmin aluekehitystoimintaan mukaan. Nokisista toivotaan Pohjois-Karjalalle myös uuttaa väylää kohti laaja-alaista kansainvälistä yhteistoimintaa.

Paraddis

Länsi-Suomen Allianssin yhteinen Paraddis-strategiaprojekti^[25] demokraattisen tietoyhteiskunnan kehittämiseksi käynnistettiin talvella 1997. Hankkeen tarkoituksena on puolentoista vuoden kuluessa luoda tietoyhteiskuntastrategia sekä toimenpidesuunnitelma sen toteuttamiseksi. Lisäksi pyritään mahdollisimman monen käytännön sovellusprojektiin käynnistämiseen toteuttamaan strategian päämääriä eri puolille Länsi-Suomen allianssin aluetta.

Hankkeen kustannuksista (vajaat 3 Mmk) puolet saadaan Euroopan Unionin rakennerahastojen varoista, toisen puolen rahoittavat Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjanmaan liitot sekä Satakuntaliitto. PARADDIS:n yhteistyökumppaneina on vajaat 30 aluetta eri puolilta Eurooppaa.

Tietoyhteiskuntaa lähestytään kolmesta näkökulmasta ja kuuden sisältöteeman kautta. Taloudellisen näkökulman teemat ovat sähköiset informaatiopalvelut yrityksille sekä sisältötuotanto ja sovellukset.

Sosiaalista näkökulmaa edustavat etäopetuksen sekä telelääketieteen teemat. Demokraattinen näkökulma toteutuu julkisten palvelujen ja päätöksenteon teemaryhmän kautta. Kaikkia muita palveleva kuudes teemaryhmä on verkostot ja tekninen infrastruktuuri.

Strategian lisäksi varsinainen haaste on saada PARADDIS-sateenvarjon alta syntymään käytännön sovellusprojekteja, joissa myös alueen yritykset ja muut käytännön toimijat ovat aktiivisesti mukana.

Locregis

Mitä tähän mennessä projektissa on tehty?

Aloite uusien jäsenmaiden tietoyhteiskuntahankkeita selvittävästä ja analysoivasta projektista tuli komission aluepolitiikasta vastaavalta pääosastolta Kuntaliitolle loppuvuodesta 1995 ja sen suunnittelu käynnistettiin seuraavan vuoden alussa. Vaikka tietyt perusperiaatteet lyötiinkin lukkoon, pyrittiin hankkeesta nopeasti tapahtuvien muutosten vuoksi suunnittelemaan puitteiltaan sellaista, että siinä edettäisiin eräänlaisen spiraaliperiaatteen mukaisesti; uusien työvaiheiden lopullinen toteutus riippuisi aina edellisestä saaduista kokemuksista.

Projektin tärkeimmät tavoitteet ovat

· tilanteen kartoittaminen etenkin Suomen ja Ruotsin tavoite 6-alueilla ja Itävallan tavoite 1-alueella

· projekteista saatujen kokemusten perusteella kehittää mahdollisesti myös laajempaa käyttöä varten sellaiset kriteerit, joilla voidaan arvioida uusien projektien menestymismahdollisuuksia erityisesti alueellisen kehityksen näkökulmasta

· edistää projektiasiantuntijoiden verkottumista

· myötävaikuttaa uusien projektien käynnistymiseen etenkin sellaisilla alueilla, jotka tähän mennessä ovat olleet muita passiivisempia

Projektin koordinaattoriksi tuli komission tekemän aloitteen mukaisesti Suomen Kuntaliitto ja yhteistyökumppaneiksi sisarjärjestöt Ruotsista, Svenska Kommunförbundet ja Landstingsförbundet, sekä Itävallasta Burgenlandin osavaltion aluekehitysyhtiö Wirtschaftsservice Burgenland. Lisäksi tässä kokoonpanossa on mukana myös belgialainen konsultointiyhtiö ARCO.

Ensimmäinen projektin laajempi seminaari järjestettiin Kuusamossa tammikuussa 1997. Sen tärkeimpiin tuloksiin lienee luettavissa monen eurooppalaisen osallistujan vakuuttaminen niin Suomessa kuin Ruotsissa, mutta yhtä hyvin myös Itävallassa tehtyjen alueellisten ja paikallisten tietoyhteiskuntaprojektien erilaisuudesta ja vaikuttavuudesta.

Saatujen kokemusten perusteella on kehitetty myös menestystekijäkriteereitä, joilla kesästä 1997 lähtien on arvioitu eräitä projekteja seuraavista näkökulmista:

1. Projekti lisää alueen houkuttelevuutta esimerkiksi

· kehittämällä infrastruktuuria

· nostamalla alueen imagoa

· lisäämällä potentiaalia muille luoville hankkeille

· vetämällä alueelle henkisiä voimavaroja

· tuottamalla parempaa elämisen laatua

· kasvattamalla palvelujen laatua

· kohottamalla oman arvon tuntoa

· luomalla uskottavuutta

· lisäämällä yritysten sijoittautumishalukkuutta

· uusilla työpaikoilla

· kestävällä kehityksellä

2. Projektilla on siihen itseensä kohdistuvia kerrannaisvaikutuksia esimerkiksi

· lisäämällä halukkaiden rahoittajien määrää

· luomalla uusia sijoituksia tai projekteja

3. Projekti on monistettavissa tai uusittavissa

· ideoiltaan

· rakenteeltaan

· menetelmiltään

· jatkamalla saavutettujen tulosten pohjalta

4. Projekti on luonteeltaan ja toteutukseltaan sellainen, että se antaa mahdollisuuksia myös monikansalliseen yhteistyöhön

5. Projektissa on innovatiivisia piirteitä

· yhteiskunnallisesti

· maantieteellisesti

· sisältösektoriltaan

· toimintojen uudelleenjärjestelyissä

6. Projektissa on otettu huomioon kumppanuuden tarve

· horisontaalisesti ja vertikaalisesti

· myös pitemmällä tähtäimellä

· julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön tarpeen näkökulmasta

· demokratian tarve huomioiden

· subsidiariteetin vaatimusta kunnioittaen

· eri osapuolia tasapuolisesti koskien

· kaikki oleelliset sidosryhmät sitouttamalla

7. Hankkeen ja sen tulosten levittäminen tehdään käyttäen toteutuskelpoista suunnitelmaa

8. Hankkeen toteutuksen takana on menetelmällinen lähestyminen

· tavoitteiden määrittelyyn

· jatkuvaan arviointiin

· kustannus-hyötyjen analysointiin

Myös muiden tärkeiden tavoitteiden osalta on saatu tuloksia aikaan. Projektin tietokannassa on syksyn 1997 alussa noin 350 hanketta, joka on alueellisten hankkeiden osalta laajin eurooppalainen katsaus tietoyhteiskuntaprojekteihin^[26]. Sitä on jo käytetty myös sopivien yhteistyökumppaneiden etsintään, mikä onkin ollut eräs tiedonkeruun taka-ajatuksista.

Projektin kotisivuille^[27] on myös linkitetty suuri joukko muita kartoituksia ja alueellisten projektien synnytyksessä tarvittavan tiedon lähteitä.

Käytännön projektiasiantuntijoiden verkottumista on kehitetty mm. työryhmätyöskentelyllä, jonka tuloksilla myös täydennetään projektin muutoin varsin teoreettista kokemusten yhteenvetoa. Työryhmien aihealueina ovat olleet

1. maaseudun kehitys (tässä ryhmässä on erityisesti tarkasteltu erilaisten kylien kehittämiseen painottuvien hankkeiden kokemuksia)

2. pk-yritysten verkottuminen ja etätyö

3. julkiset palvelut verkossa ja erityisesti harvaan asuttujen alueiden tarpeisiin

4. uusia proketeja uusille alueille

Asiantuntijoiden kokoontumisen seurauksena on syntynyt lukuisia erilaisia yhteistyökuvioita kuten yleistä kokemusten vaihtoa, vierailuja toisten kokemuksiin tutustuen ja myös yhteisiä uusia hankkeita.

Mitä vielä tullaan tekemään?

Projekti päättyy vuoden 1998 alkupuolella. Tärkeimpänä ulkoisena kohokohtana tulee olemaan Kuntatalolla 22. - 23.1.1998 järjestettävä seminaari, jonka yhteydessä myös Euroopan neuvoston kuntien ja alueiden kongressi tulee järjestämään oman tilaisuutensa. Näin nykyisten uusien jäsenmaiden tilalle mahdollisesti samaan asemaan astuvien Itä- ja Keski-Euroopan maille tarjoutuu mahdollisuus tutustua EU:n tietoyhteiskuntakehitystä tukevaan politiikkaan ja kertyneisiin kokemuksiin.

Käytännöllisesti katsoen kaikkia ensimmäisen vaiheen aktiviteetteja, myös projektien kartoitusta ja arviointia, tullaan jatkamaan toisen vaiheen loppuun. Erityisen huomion kohteena tulee olemaan muutaman tilaisuuden järjestäminen alueilla, joilla projekteja on ollut keskimääräistä vähemmän sekä menestystekijäkriteereiden käyttäminen kokeilumielessä uusien hankkeiden valinnan tukena.

Locregisin ydinprojekteja

LOCREGIS-hankkeen ympärille on koottu joukko käynnissä olevia tai jo päättyneitä käytännön projekteja, joissa saatuja kokemuksia hyödynnetään mm. menestystekijäkriteerien kehittelyssä. LOCREGIS toisaalta tarjoaa myös puitteita projektien vetäjien keskinäiselle mielipiteiden vaihdolle ja avustaa tarvittaessa uusien hankkeiden kehittelyssä. Samalla ydinprojektit toimivat eri yhteyksissä, kuten nyt tässäkin, esimerkkeinä siitä, mitä kaikkea eri alueilla on toteutettu.

AGENDUM

Yhteistyöprojekti AGENDUM käynnistettiin viiden aluekehitysprojekteja vetäneen naisen toimesta vuonna 1995 Pohjois-Ruotsissa. AGENDUM:n tavoitteena on tarjota kulttuuriin, tietoyhteiskuntaan ja Euroopan unioniin liittyviä palveluja ja neuvontaa aluekehityksessä mukana oleville julkisen sektorin yksiköille, yrityksille ja organisaatiolle. Painopisteenä naiset ja naisten verkostoituminen. Projektissa työskentelevät naiset voivat toimia esim. hankkeiden vetäjinä tai arvioijina. Tärkeänä pidetään oikea-aikaista neuvontaa ja palveluja (Just In Time -palvelut). Projektivastuu ja toimivalta on jaettu tasan yhteistyöhön osallistuvien naisten kesken.

AGENDUM aloitti toimintansa vaatimattomana naisten verkostona vuonna 1990. Sen tavoitteena oli rohkaista maaseudun naisia osallistumaan kyliensä ja alueidensa kehitykseen järjestämällä erityisesti naisia kiinnostavia tapahtumia ja epävirallisia tapaamisia. Jo alkuvaiheessa tietotekniikkaa pidettiin tärkeänä verkostoitumisen välineenä ja vuonna 1994 ensimmäinen naisten ‘sähköinen’ verkosto muodostettiin. Nykyään AGENDUM on mukana monissa Euroopanlaajuisissa naisten verkostoissa. Muutama niistä on kehittynyt EU-projektiksi, esim. MUWIC; Multimediaa kulttuurin parissa työskenteleville naisille, INFOCA; Paikallisen tason tiedotuskampanja uusissa jäsenmaissa ja WEBIN; Naisten Euroopanlaajuinen yrityshautomoverkosto.

GMOA

GMOA-projektin lähtökohtana oli tietotekniikan epätasainen osaamisen taso erityisesti maaseudulla. Väestön keskuudessa on muutamia tietotekniikan osaajia ja paljon sellaisia, jotka vain seuraavat tietoyhteiskunnan kehitystä sivusta. Projektin pyrkimyksenä oli saattaa nämä kaksi puolta tekemään yhteistyötä keskenään.

Projekti toteutettiin 2400 asukkaan pikkukaupungissa Burgenlandissa v. 1995-96. Projektin tavoitteena oli soveltaa tietotekniikkaa paikallisiin olosuhteisiin, tutustuttaa asukkaat tietotekniikan käyttöön ja tarjota kansalaisille mahdollisuus osallistua projektin suunnitteluun. Toteutus jaettiin kahteen vaiheeseen, joista ensimmäisessä järjestettiin kolmipäiväinen tapahtuma tietoyhteiskunnan ja kulttuurin tiimoilta perinteitä unohtamatta. Toisessa vaiheessa kansalaisten ideoihin ja suunnitelmiin perustuva alueverkko otettiin koekäyttöön. Projektin tuloksena syntyi mm. seuraavia tuotteita: tietokonepeli alueen historiasta, 6-14 vuotiaille suunnatut tietokone- ja seikkailupelit toteutettuna yhteistyössä kansallisen TV-yhtiön kanssa, ohjattua opastusta internet-maailmassa, siirtolaishanke ja internet-yökahvila nuorille.

DINE PM

DINE PM on tietotekniikkaan ja telemaattisten palvelujen hyödyntämiseen liittyvä etäkoulutushanke. Hankkeen tavoitteena on kehittää haja-asutusalueiden koulutusta ja elinkeinoelämää siten, että oppiminen on mahdollista etäisyyksistä riippumatta. Hanke toteutetaan rakentamalla tietoliikenneverkosto alueen oppilaitosten sekä yritysten ja hallintoviranomaisten välille. Verkottamisella ja etäopetuksen soveltamisella varmistetaan harvaanasutun alueen väestölle suurten taajamien tarjoamat oppimisedellytykset. DINE PM koostuu kuudesta erillisestä hankkeesta, joiden toiminta-alueina ovat Etelä-Savo ja Päijät-Häme.

Projektissa on sijoitettu noin 170 videokonferenssilaitteistoa kouluille, kansalaisopistoihin kunnantaloille jne.

INTERNETIX

Internetix Campus on uudenlainen, kaikille avoin oppimisympäristö, joka täydentää ja palvelee opetusalaa sekä elinkeinoelämää. Campuksen oppimateriaaleja ja tietopalveluja voi hyödyntää monipuolisesti päivittäisessä oppimisessa, opettamisessa ja työskentelyssä. Internetix tekee elinikäisen oppimisen mahdolliseksi ilman ajan ja paikan rajoituksia Internet-verkon avulla. Projekti toimii tiiviissä yhteistyössä opettajien ja koulutusorganisaatioiden kanssa. Se valmentaa Internetin hyödyntämiseen ja sisältötuottamiseen myös erillisen koulutuspaketin avulla.

Internetixin tietopankeista voi ammentaa viimeisintä tietoa etätyöstä, järviluonnosta, kansainvälisyydestä, maaseudusta, muinaistaiteesta ja tulevaisuuden tutkimuksesta. Internetix toimittaa korkeatasoista kirjastoa, joka noudattaa yleistä kirjastoluokitusta ja julkaisee verkkolehteä, NetixPressiä, josta löytyy ajankohtaisia asiantuntija-artikkeleita, uutisia, opiskelijoiden oma palsta sekä vuorovaikutteisia oppimispelejä.

Internetix Campus avattiin 5.12.1996. Otavan opistolla on projektista hallinnointivastuu. Internetixillä on kaupunkitoimitus Mikkelin keskustassa yhdessä toisen etäopetushankkeen, DINE PM:n kanssa. Internetixiä rahoittavat opetusministeriö ja Euroopan sosiaalirahasto. Tutkimusrahoituksesta vastaa Suomen Akatemia.

IT-BLEKINGE

IT-Blekinge on yksi viidestä eteläruotsalaisen Blekingen alueen Tavoite 2 -ohjelmaan liittyvistä kehityssuunnitelmista vuodelta 1995. Hyväksytyn suunnitelman toteutusta ja koordinointia varten perustettiin samanniminen voittoa tuottamaton organisaatio, jonka jäseninä ovat alueen julkishallinnon edustajat, yliopisto ja paikallisten yritysten edustajia.

Alueellisen kehityksen vauhdittamiseksi IT-Blekinge käynnistää ja koordinoi tietoyhteiskuntahankkeita alueellaan. Tavoitteena on alueen asukkaiden elämänlaadun ja osaamistason nostaminen, tasa-vertaisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen, naisnäkökannan huomioonottaminen tieto-tekniikan kehityksessä ja sen käytössä, sosiaalipalvelujen parantaminen ja yritysten verkostoituminen. Käynnistetyt tietoyhteiskuntahankkeet ovat aluekehityksen ohella liittyneet maaseudun kehittämiseen, pk-yrityksiin, terveydenhuoltoon, opetukseen ja kulttuuriin. Yhteistyötä yhteiskunnan eri sektoreiden välillä on pyritty lisäämään, jotta alueelle muodostuisi uusia työpaikkoja. IT-Blekinge pyrkii näyttämään kansallista ja kansainvälistä esimerkkiä siitä, miten alueen yhdistyneet voimat voivat toimia aluekehityksen katalysaattorina. Projekti jatkuu nelivuotiskauden vuoteen 1999.

IT-TRIANGLE

Kolmen pohjoisruotsalaisen kunnan IT-triangle -projektin tavoitteena on luoda verkosto alueen vaikuttajien välille, tukea alueen kansainvälistä tiedotusta ja markkinointia ja rakentaa alueen tietoteknisille ratkaisuille perusinfrastruktuuri. Lisäksi projekti tukee tietotekniikan käyttöä alueen yrityksissä, toimii aktiivisesti tietoyhteiskuntaan liittyvien pilot-hankkeiden käynnistämisessä ja pyrkii nostamaan alueen yksityisten yritysten lukumäärää. Kolme projektiin osallistuvaa kuntaa, Ånge, Harjedalen ja Ljusdal ovat jo onnistuneet nostamaan etätyötä tekevien yritysten määrää alueella. Kokonaistavoitteena on luoda 600 tietotekniikkaan liittyvää työpaikkaa vuoden 1997 loppuun mennessä, jolloin projekti päättyy.

KOILLISMAA

Koillismaan tietoverkko on Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken kuntien yhteishanke, joka jakaantuu kolmeen erilliseen kokonaisuuteen:

1. Fyysinen tiedonsiirtoverkko

2. Tietoverkon ja palveluiden luominen hallinnon ja yritysten tarpeisiin

3. Oppimisverkosto

Fyysinen perusverkko on pääosin valmis ja ATM-tekniikan käyttöä ollaan laajentamassa. Myös palveluverkko on käynnistynyt alkuvuodesta. Alueen kunnat ovat yhdessä eräiden yritysten kanssa perustaneet Koillismaan palvelukeskuksen, jolla pyritään madaltamaan yksilöiden ja yhteisöjen kynnystä tietoverkkopalvelujen käyttöönotossa. Palvelukeskuksen kanssa läheisessä yhteistyössä toimii myös yritysverkostoprojekti.

Oppimisverkostoprojektin osana on kaikille alueen kunnille järjestetty yhteys tietoverkkoon sekä toteutettu useita erilaisia etä- ja monimuoto-opetushankkeita.

Kuusamon kunnassa viimeisen kymmenen vuoden aikana toteutettujen tietoyhteiskuntahankkeiden kokemuksista on LOCREGIS-projektissa julkaistu oma case-raportti.

MATVE

Matve-hanke on osa Paideia-hankekokonaisuutta, jossa ovat mukana Pohjois-Karjala, Kainuu, Lapin lääni ja Koillismaa. Hankkeen yleistavoitteena on luoda tietotekniikkaa ja tietoverkkoja hyödyntävä kokonaisvaltainen toimintakulttuuri hankekylille. Hanke tukee sekä maaseutukylien kehittämistä kokonaisuutena että siellä toimivia yrityksiä, palveluja ja kouluja siten, että maaseutu säilyy elinvoimaisena asuin- ja yritysympäristönä.

MUKAUTUVIEN KÄYTTÖLIITTYMIEN TUTKIMUSHANKE - RAID

RAID on kolmivaiheinen käyttöliittymätutkimushanke, johon liittyy orgaanisena osana myös uusien käyttöliittymäsovellusten tuotekehitys. Hanketta on tukenut TEKES vuodesta 1995 alkaen. Tuella Lapin yliopiston mediatieteen laitoksella on työskennellyt tutkimusapulaisia, joiden tehtävänä on ollut luoda uusia telemaattisia käyttöliittymäratkaisuja henkilökohtaisiin tiedonhaku- sekä jäsennystarpeisiin. Projektia rahoitetaan tällä hetkellä myös rakennerahastojen tavoite 6-ohjelmasta.

Projektin ensimmäinen vaihe päättyy kesällä 1997, jolloin RAID tuottaa demonstraationa ensimmäisen älykkään tietoverkkosovelluksensa mediatieteen laitoksen opiskelijoiden tarpeisiin. Demonstraation nimi on MeHU (Media Hypertext Univeristy). Se on virtuaalinen opintokirja, joka auttaa interaktiivisesti tekemään ratkaisuja sekä jäsentää henkilökohtaisen ulottuvuuden kautta telemaattisesti avautuvaa tietoyhteiskuntaa omiin, räätälöityihin tarpeisiin.

RAID-projektin toisessa vaiheessa RAID luodaan uusien sovellusalueiden kautta telemaattisia työkaluja mm.tiedon visualisointiin, telemaattisten koulutusjärjestelmien "final end user" -tarpeisiin ja koordinaatiomekanismeihin (teknologinen konteksti erilaisten sisältöjen tarpeisiin). Tavoitteena:

· toteuttaa suurten aineistojoukkojen uudentyyppinen esittäminen sekä lajittelu käyttäjälle mukautuvien järjestelmien kautta

· toteuttaa MeHUn pohjalta uusia työkaluja toisille elämänalueille, kuten Locregis -verkoston erityyppisille hankkeille (esimerkkinä teledemokratityökalu)

· toteuttaa uusia ilmaisu- ja oppimistapoja telemaattisesti

· parantaa tietoverkkojen käyttäjien valmiuksia tietoyhteiskunnan tarpeisiin (mm. omaehtoinen tiedon tuottaminen, prosessioppiminen)

· interaktiivisen peliympäristön kautta luoda mahdollisuuksia edutainment -tuotteistamiseen

Kolmannessa vaiheessa, joka alkaa vuoden 1999 alusta edellisten vaiheiden sovelluksia ryhdytään toteuttamaan kolmiulotteisessa virtuaalitilassa. Tämä mahdollistuu Lapin yliopiston mediatieteen laitoksen tiloissa sijaitsevassa uuden median tutkimusyksikössä ja sen "mediaspace"-esitysympäristössä. Tavoitteena on luoda uudentyyppisiä mahdollisuuksia uusmedioiden käyttöön tarkastellen virtuaalitodellisuutta sekä kehon ja roolin vaikutuksia tilakokemuksessa soveltaen kakkosvaiheen elämänlohkoratkaisuja.

NETNEWS

NetNews Burgenland on internet-pohjainen alueellinen tietojärjestelmä, joka hyödyntää tietokantoihin tallennettua informaatiota. Projektin lähtökohtana oli internetissa tarjottavan tiedon valtava määrä jopa alueellisesti. Rinnastettavaa tietoa sisältäviä tietokantoja on useita mutta ne ovat yhteensopimattomia. Alueellista synenergian hyödyntäminen on tällöin mahdotonta.

Projektin päätavoitteena oli luoda alueellinen verkko kaikille organisaatiolle ja ryhmille, jotka tiedottavat toiminnastaan www-sivuilla. Alueverkkoon voidaan rakentaa erilaisia käyttöliittymiä ja siinä voi joustavasti siirtyä tietokannasta toiseen. Alueellisista tapahtumista ja tuotteista voidaan tiedottaa yhdessä paketissa ja näin nostaa yksittäisen organisaation tai yrityksen ja samalla myös koko alueen kilpailukykyä. Projektin toisessa vaiheessa seuraavien osa-alueiden tietokannat yhdistyvät alueverkkoon: turismi, Burgenlandin paikkatietojärjestelmä, Burgenlandin tilastotiedot ja täydennyskoulutus. Informaatiota alueverkko tarjoaa mm. taloudesta, maataloudesta ja julkis-hallinnon palveluista.

PALVELUKAUPPA

Palvelukaupan toiminta-ajatuksena on tietokoneen tuominen kyläkauppaan tai vastaavaan paikkaan, jonka kautta asiakkaat voivat hoitaa asioitaan. Tekniikkana on suljettu Intranet-verkko ja organisaationa osuuskunta, johon kaupat liittyvät. Palvelun käyttö on asiakkaille ilmaista.

Toiminta on alkanut Savosta ja laajentunut myöhemmin myös Lappiin. Hankkeen tavoitteena on sekä olemassa olevien palveluiden säilyttäminen että myös uusien/lakkautettujen palvelujen saaminen kyliin ja lähiöihin.

TERVE

TERVE-projektin tavoitteena on luoda Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin alueelle yhtenäinen, joustava hoitoketju ja päästä alueellisesti tasapainoitettuun resurssien käyttöön. Työtä tehdään uudistamalla toimintaprosesseja ja sen jälkeen toimintoja automatisoimalla.

Toimintaa pyritään uudistamaan mahdollisimman potilaskeskeiseksi. Paikallisella tasolla uudistamiseen kytketään terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalitoimi.

TIETOVERKON ASIAKIRJAHALLINTASOVELLUS

Asiahallinta-projektin tavoitteena on luoda toimintaedellytykset Kaustisen seutukunnan virtuaalitoimistolle, johon kuuluvat tarvittavat työkalut, ja näin mahdollistaa yhteydenpito ja reaaliaikainen tietojenkäsittely tietoverkkojen avulla. Tuloksena on rakennettu ympäristö, johon kuuluu palvelin, asiahallinta-ohjelma ja kuvayhteydet.

Asiahallintaohjelman suunnittelun lähtökohtana oli tehdä ohjelma joka toimii, ei vain lähiverkossa vaan Internet-verkkoa hyödyntäen myös laajemmalla alueella. Ohjelma hyödyntää tietoverkko-tekniikkaa, joka mahdollistaa ohjelman käytön useista eri puolilla maakuntaa sijaitsevista pisteistä. Ohjelmaa käyttää Kaustisen seutukunta seutukuntayhteistyössä.

TINGSBACKA

Arjeplogin yhteispalvelupisteen toiminta alkoi pienimuotoisesti jo v. 1987. Sen perusajatuksena oli minimoida riski pienten julkisten palveluyksikköjen katoamisesta harvaan asutulta seudulta ja maksimoida niiden saama sisäinen ja hallinnollinen tuki kaikilta mukanaolevilta palveluilta.

Näiden kahden ajatuksen tuloksena Arjeplogin kunta ja poliisin, työvoimahallinnon ja sairaala-palvelujen paikallisyksiköt avasivat Tingsbackan yhteispalvelupisteen Arjeplogissa v. 1992. Tingsbackassa 11 eri julkisen palvelun yksikköä tarjoavat palvelujaan saman katon alla. Tingsbacka-projekti pyrkii kehittämään yhteispalvelupisteen toimintaa ja työntekijöiden tietotaitoa, tietotekniikkainvestoinnit ovat jo pääosaltaan Tingsbackaan tehty.

VIDEO ON DEMAND VIA INTERNET

Video on Demand (VOD)-sovellus on toteutettu AEC-Ars Electronica Centerin tulevaisuus-museossa. Sen tarkoituksena on luoda yhteys kuvapalvelimeen tavallisen Internet-käyttöliittymän kautta. Projektin pääpaino on opetuksessa. Tulevaisuusmuseon vierailijalla on mahdollisuus tutustua tulevaisuuden luokkahuoneeseen ja olohuoneeseen. Projektin seuraavassa vaiheessa mm. sairaaloiden analogisia arkistointijärjestelmiä ja kaupan varastointijärjestelmiä pyritään muuttamaan VOD-järjestelmiksi.

Ydinprojektien arviointia

Locregisin ensimmäisessä tammikuussa 1997 Kuusamossa pidetyssä seminaarissa esiteltiin noin kaksikymmentä hankkeessa mukana olevaa projektia. Näitä ydinprojekteja tarkastellaan Locregisin puitteissa perusteellisemmin, samalla ne toimivat myös eräänlaisena testiaineistona kehiteltäessä kriteereitä hyville alueellisille tietoyhteiskuntaprojekteille.

Ydinprojektit ovat luonteeltaan ja toteutustavaltaan varsin kirjavia jo siitäkin syystä, että ne ovat syntyneet omista alueellisista lähtökohdistaan käsin ja pyrkivät näin myös vastaamaan erityisesti alueilleen ominaisiin kysymyksiin tietoyhteiskuntakonseptin puitteissa.

Ydinprojekteja voi lähestyä monesta suunnasta. Yksi tapa on katsoa miten hyvin ne vastaavat niitä toimintalinjoja, joita EU:n piirissä tällä hetkellä pidetään tärkeinä ja keskeisinä tietoyhteiskuntakehityksen kannalta. Unionin tietoyhteiskuntapolitiikassa on selvästi nähtävissä sellaisia muutoksia, joissa aiempaa voimakkaammin korostetaan alueellisen ja paikallisen aloitteellisuuden merkitystä ja sosiaalista vastuuta tietoyhteiskunnan rakennekehityksessä.

Pienten ja keskisuurten yritysten roolia työtilaisuuksien luojana pidetään hyvin keskeisenä, samoin kuin tiedollisten ja taidollisten edellytysten kehittämistä ja parantamista. EU:n tietoyhteiskuntapolitiikka on ytimiltään erilaisten monopolististen keskusjohtoisten järjestelmien purkamiseen ja hajautuneen ja verkkomaisen palveluinfrastruktuurin syntymiseen tähtäävää toimintaa. EU:n keskeisiä linjanvetoja löytyy mm. asiakirjasta Europe at the Forefront of the Global Information Society: Rolling Action Plan^[28] sekä raportista Living and Working in the Information Society - People First^[29].

Yleiskuva toivottavasta kehityksestä EU:n tietoyhteiskuntastrategioiden näkökulmasta voisi olla karkeistaen seuraavan näköinen:

Tietoyhteiskunnan rakenteiden kehitys alueellisella tasolla menee toivottavaan suuntaan silloin kun ne

· soveltuvat monien erilaisten yritysten ja organisaatioiden käyttöön

· ovat luonteeltaan työllistäviä

· parantavat ihmisten elämisen laatua

· ottavat huomioon eri väestöryhmien tarpeet

· edistävät demokratiakehitystä eri tasoilla

· kompensoivat maantieteellisestä syrjäisyydestä johtuvia kitkoja

· parantavat palvelujen saatavuutta

· lisäävät eri väestöryhmien koulutustasoa ja tietotaitoa

· säästävät julkisen sektorin menoja

· ovat luonteeltaan rajoja ylittäviä (cross-border)

· ylittävät käyttövolyymiltaan niiden toiminnan jatkuvuuden turvaavan kriittisen massan

· perustuvat lähtökohdiltaan ja ratkaisuiltaan alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin (bottom-up).

Locregisin ydinprojektien toiminta painottuu paljolti ensinnäkin koulutukseen, syrjäisen maantieteellisen aseman aiheuttamien ongelmien vähentämiseen, tietoyhteiskunnan rakenteiden käyttökynnyksen alentamiseen sekä pyrkimykseen kytkeä yrityselämä aiempaa kiinteämmin alueelliseen tietoyhteiskuntakehitykseen. Monet projektit ovat edelleen toimintaympäristössään ja oman kehityksensä kannalta siinä vaiheessa, jossa keskeistä on palvelu- (osittain jopa verkko-) infrastruktuurin rakentaminen ja muu edellytyksiä luova toiminta sekä toimintarakenteiden vakiinnuttaminen. Monet Locregisin ydinprojektit ovat luonteeltaan innovatiivisia pilottiprojekteja ja niissä myös otetaan varsin suuria riskejä. Uusia ideoita on hankkeissa liikkeellä myös runsaasti.

Tekniikka ei sinänsä ole monissakaan projekteissa keskeisessä asemassa, pikemminkin niissä haetaan uusia organisatorisia ja toiminnallisia ratkaisuja. Oikeastaan lähes kaikki ydinprojektit pitävät sisällään laajenemispotentiaaleja - sekä aluerajat että organisaatiorajat ylittäville yhteistyölle ollaan avoimia. Tämä on sikälikin ymmärrettävää, että monen projektin kohdalla ei vielä olla kehityksen siinä vaiheessa, jossa hankkeen toiminnallinen jatkon turvaava kriittinen massa ylittyy.

Ydinhankkeet ovat sekä ylhäältä alaspäin suuntautuvia että ruohonjuuritasolla toteutettavia. Jotkut ovat myös osin kumpaakin. Ylä- tai alaveto ei hankkeiden toiminnan tässä vaiheessa näytä vaikuttaneen niiden toiminnan tuloksellisuuteen tai vakiintuneisuuteen millään tavoin. Kaikki ydinprojektit eivät sanan kireässä mielessä ole varsinaisesti projekteja vaan projektiksi katkottuja osia laajemmasta ja pitkäaikaisemmasta prosessikehityksestä. Kaikissa tapauksissa on hankkeella myös pyritty vastaamaan selkeästi artikuloituihin ja perusteltuihin ongelmanasetteluihin.

Mihin ollaan menossa?

Eurooppalainen tietoyhteiskuntakehitys perustuu paljolti kahteen yhtäaikaiseen muutosprosessiin. Kehitykseen vaikuttaa yhtäältä laajat kansainväliset ja kansalliset koko yhteiskuntaa, tekniikkaa ja taloutta koskevat rakenteelliset muutokset sekä toisaalta eri maiden kullekin alueelle ominaiset alueelliset ja paikalliset muutos- ja kehitysilmiöt. Tietoyhteiskunnan rakenteet ja toiminnot kasvavat yhtäaikaa ikäänkuin sekä ylhäältä, rakennetasolta alaspäin että alhaalta, alue- ja paikallistasolta ylöspäin.

Rakennetasolla luodaan alueellisille toimijoille edellytyksiä, resursseja ja toimintamahdollisuuksia, aluetasolla taas pyritään räätälöimään sellaisia optimaalisia toiminnallisia ja organisatorisia ratkaisuja jotka vievät kehitystä paikallistasolla eteenpäin. Alue- ja paikallistasolla toteutuva tietoyhteiskuntakehitys on se, joka viime kädessä osoittaa onko rakennetason suunnittelu, resurssointi ja edellytyksiä luova toiminta ollut onnistunutta vai ei.

Onnistuneet paikalliset ja alueelliset ratkaisut muodostuvat tietoyhteiskuntakehityksessä parhaimmillaan jonkinlaisiksi maamerkeiksi, niiden mukaan muiden on helpompi arvioida oma sijaintinsa kehityskartalla ja suunnata oma toimintansa kannaltaan mielekkäimmällä tavalla. Aluetasolla voidaan näin ollen myös vaikuttaa varsin oleellisella tavalla siihen miten rakenteellista ja laaja-alaista kehittämistyötä sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla suunnataan.

Kansainvälisen ja kansallisen tason rakenteellinen kehitys ja siihen liittyvän resurssoinnin sekä eri alueilla ja eri paikkakunnilla tehtävän kehittämistyön toisiaan hyödyttävä yhteistoiminta on tietoyhteiskuntakehityksen yksi välttämätön edellytys, se on ikäänkuin tietoyhteiskunnan rakentumisen ensimmäinen vaihe. Kun tietoyhteiskunnan rakennekehitys ja siihen liittyvät moninaiset toimintatavat rupeavat muodostumaan laajaksi horisontaaliseksi, alueiden ja valtioiden rajat ylittäväksi, verkkorakenteiksi, ollaan siirtymässä tietoyhteiskuntakehityksessä laadullisesti uudenlaiseen vaiheeseen.

Ensimmäinen vaihe integroi erilaisia alue- ja paikallistason toimintakokonaisuuksia yhteen ja samalla oppii käyttämään tietoyhteiskuntarakenteiden luomia resursseja laajasti hyväkseen. Kehityksen toisessa vaiheessa integratiivinen kehitys syvenee, samalla syntyy monenlaisia toiminnallisesti erikoistuneita ja horisontaalisesti aluetason ylittäviä tietoyhteiskuntakehitykseen liittyviä rakenteita ja verkostoja. Ensimmäisessä vaiheessa keskitytään edellytysten luontiin mm. panostamalla vahvasti koulutukseen, kootaan toimintoja yhteen ja pyritään luomaan uudenlaista palveluinfrastruktuuria.

Kehityksen toisessa vaiheessa pääpaino tulee muodostumaan sellaisten lähinnä horisontaalisten verkkojen ja verkostojen luomiseen, joissa pääpaino tulee olemaan näihin verkkoihin perustuvalla lisäarvon tuottamiseen perustuvalla päämäärätietoisella yhteistoiminnalla. Toisen vaiheen kehityksen vauhtiin pääseminen näyttäisi edellyttävän alue- ja paikallistasolla sitä, että

· alueen kehittäminen perustuu kokonaisvaltaiseen strategiseen suunnitteluun;

· alueella tuotetaan (tai osallistutaan arvoja tuottavan ketjuun) sellaisia tuotteita tai palveluja, joilla on maksukykyistä kysyntää markkinoilla;

· alueella on sekä tuotannon että uusintamisen kannalta toimiva infrastruktuuri ja logistiikka;

· on syntynyt alueellisesti ja paikallisesti kriittisen massan ylittävä pysyväksi katsottava tietoyhteiskunnan rakenteiden käyttäjäkunta;

· eri toiminnoista vastaavat organisaatiot on trimmattu kauttaaltaan verkkomaisesti toimiviksi;

· organisaatioiden toiminta on mukautettu vertikaalisti, horisontaalisesti että rahoituksellisesti erilaisille yhteistyörakenteille avoimiksi paikallisia ja alueellisia sidoksia menettämättä;

· tietoyhteiskunnan rakenteet toimivat siten, että niiden hyväksikäyttö mahdollistaa taloudellista lisäarvoa tuottavan toiminnan ekspansiivisen kehittämisen.

Toisen vaiheen kehitys aluetasolla edellyttää joustavuutta ja sopeutumista myös tietoyhteiskunnan rakenteilta. Rakenteita on pystyttävä kehittämään muokkaamaan sellaisella tavalla, että ne ovat toimivia. Muokattavuuden on oltava suhteellisen vaivatonta ja se on pystyttävä viemään läpi kohtuukustannuksin. Tietoyhteiskunnan rakenteiden on täytettävä vähintäänkin seuraavat vaatimukset. Niiden on oltava

· teknisesti toimivia ja kuhunkin tarkoitukseen muokattavissa

· operationaalisesti toimivia ja muokattavissa

· organisaatioiden toimintaan vaivattomasti nivellettävissä

· kunkin alueen tarpeisiin optimaalisesti sovellettavissa.

· eri käyttäjäryhmien tarpeet ja valmiudet huomioon ottavia

Tähän kehityksen toiseen vaiheeseen voidaan päästä vain pienten askelten politiikalla - mikään ei synny yhdessä rysäyksessä. Yksi tärkeimmistä keinoista on kokeilla, testata ja arvioida mahdollisimman kriittisesti omia tekemisiään. On voitava asettaa kyseenalaiseksi totuttuja ajatuskuvioita ja nähtävä omassa lähipiirissäkin kytevät luovuuden potentiaalit. Myös hyviä esimerkkihankkeita analysoimalla ja niiden opetuksia omaan toimintaansa soveltamalla on mahdollista päästä monen karikon lomitse varpaitaan pahemmin kastelematta.

Ja mikä tärkeintä - kyselemättä ei vastauksiakaan löydy.

^[1] Keski- ja Itä-Euroopan maat, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin

^[2] http://europa.eu.int/en/record/white/c93700/contents.html

^[3] http://www.ispo.cec.be/infosoc/backg/bangeman.html

^[4] http://www.ispo.cec.be/infosoc/legreg/docs/peopl1st.html

^[5] http://www.ispo.cec.be/infosoc/legreg/docs/97397i.html

^[6] http://www.ispo.cec.be/infosoc/legreg/RollToc.html

^[8] http://www.ispo.cec.be/infosoc/legreg/docs/cohes1.html

^[15] http://www.idate.fr:80/actu/monireg/Accueil/monireg.html

^[17] http://www.bmwf.gv.at/7forsch/infkom/pginfkom.htm

^[21] http://www.tieke.fi/tieke/tikas/tikas.htm

^[23] http://www.kolumbus.fi/k-tieto/tvksisus.htm

^[26] tietokannan hakusivut löytyvät osoitteesta http://www.kuntaliitto.fi/locregis/search.htm

^[27] englanninkielinen kotisivu löytyy osoitteesta http://www.kuntaliitto.fi/locregis/ ja suomenkielinen osoitteesta http://www.kuntaliitto.fi/locregis/fi/index.htm

^[28] http://www.ispo.cec.be/infosoc/legreg/RollToc.html

^[29] http://www.ispo.cec.be/infosoc/legreg/docs/peopl1st.html

Esipuhe